Kuluneella viikolla tuli oltua paljon vesillä erilaisilla kulkupeleillä. Suurin oppi viime viikolla tuli melonnasta. Junnu on mitä mainioin melonnanopettaja - sopivan tiukka ja silti lämmin ja inhimillinen. Pääsin kajakkiin vain yhtenä päivänä, koska aiemmin vaurioitunut olkapääni alkoi muistuttamaan hermoviasta ja koko vasen puoli oli kenkku, eikä sallinut enää keskiviikkona kajakkiin astumista. Mutta periksihän ei anneta! Olen ajatellut opetella melontaa pienempinä annoksina ja helpommissa oloissa. Hattu nousee korkealle muulle ryhmälle, joka meloi myös keskiviikon kovissa tuulissa Linkosaareen ja takaisin! Kaikki saimme myös tehdä pelastusharjoituksia. Siis jokainen oli pää alaspäin Päijänteen pinnan alapuolella - tosin häviävän pienen hetken. Jopa minä pääsin tuettuna takaisin kajakkiin. Viikon mustelmat (toissapäivänä laskettuna 37 kpl) siis ovat ansaittu onnistuneella suorituksella.

Junnu opettaa ja me kuuntelemme korvat höröllä.
​

Mari, Ryhdinrakentaja, nauttii opetuksesta ja kauniista säästä vielä tiistaina.
​

Keskiviikoksi keli muuttui toisenlaiseksi verrattuna tiistain aurinkoon.
​

Pääsin pitkästä aikaa myös purjehtimaan Pasin luotsaamana. Olimme Diman kanssa todella iloisia tästä mahdollisuudesta pysyä pää pinnan yläpuolella. Dima toimi "pinnamiehenä" paitsi orkesterin edessä, myös purjeveneessä - ja sai kehuja Pasilta purjehduspinnataidoistaan. Dima on kurssin käynyt purjehtija ja sen huomasi. Pasi itse on pitkän linjan purhjehtija, partioajoista saakka. Muiden purjehdusten ohella hän on tullut Atlantin yli purjeveneessä jo kolme kertaa, joten osaamista ja näkemystä on kertynyt Merimailitolkulla. Kiitos näille miehille mukavasta illasta Vesijärvellä.

Purjehtijoiden vuorovaikutusta pimenevässä illassa.
​

Myös Vesijärvi ja oma vene tuntui Pasista mukavalta, vaikka hän isoja vesiä onkin kolunnut pitkiä matkoja.
​

Toki omalla moottoriveneelläkin on oltu vesillä. Pääasia meillä on kalastus, nämä ovatkin lähiruokaa parhaimmillaan. Ja kyseessä on saavi, ei vati. Ihan kunnon ahvenia on Vesijärvi antanut pyytöihimme.

Uuden oppiminen on aina ollut minulle mieluisaa. Vaikka välillä jotkut asiat hirvittävät, on entinen esimieheni Aki Heiskanen oikeassa sanoessaan, että haasteita ihminen kaipaa. Haasteita oli edellisellä viikolla ihan mukavasti. Sain tehtyä vihdoin Vuokraveneenkuljettajan lupakirjan loppuun ja sainkin Trafista veneilypuolelta jo loppuviikosta sähköisen todistuksen. Lupakirjan saanti edellytti kuitenkin taitokokeen tekemistä hyväksytylle taholle ja kiitos Lahden Navigaatioseuran kommodorille Pasille järjestelyistä, niin pystyin keskiviikkona tekemään taitokokeen Kesäpurje Oy:n Mika Piiroiselle. Suurkiitos Mikalle mukavatunnelmaisesta ja opettavaisesta koetilanteesta! Teimme erilaisia harjoitteita ja Mikan tarkan valvonnan alla oli hyvä ja turvallista kokeilla aiemmin opiettuja taitoja. Erityiskiitoksen Mika mielestäni ansaitsee juurikin siitä, että koetilanne sisälsi oppimista ja oli tunnelmaltaan ylipäätään turvallisuutta edistävä ja pisti ajattelemaan vastuuta asiakkaista ja heidän turvallisuudestaan.

Mika tarkkana veneessämme.
​

Nostin myös Melontaohjaajakoulutuksen kohdalla käteni ylös ilmoittautuen kurssille. Vähän edelleen mietityttää, kuinka siellä pärjään, mutta olen ajatellut edetä päivä kerrallaan. Työharjoittelun lisäksi tuntuu olevan tälle syyskuulle paljon kaikenlaista tekemistä. Juhani, Junnu, Vainio on Mikan tapaan varmasti vaativa, mutta samalla kannustava ohjaajien opettaja. Etenemme Suomen Melontakouluttajien ohjelman mukaisesti. Seuraava Työnohjaajakoulutuskin lähestyy, joten puuhaa riittää...

Opettajamme Junnu käy läpi kajakin huoltoa ja Leo ja Teea ovat tarkkana oppiakseen ja pistääkseen mieleen kaiken tarvittavan.
​

Myös vapaa-aika on sujunut osittain vesillä. Viime viikonloppuna oli hyvä kalastussää ja saimmekin Arin ja Diman kanssa hyvin ahvenia. Siitä lisää voi lukea Hollolan uistimen blogista.

Enonsaaren kaksoislaavu.
​​

Katasta on tullut innokas laivakoira.
​

Vuokraveneen kuljettajakirja oikeuttaa ja velvoittaa harjoittelemaan. Sunnuntaina oli hyvä harjoitella tuulisen sään aallokkoajoa.
​

Vesijärvi on mitä mainioin kalastuskohde. Olemme onnekkaita, kun meillä on mahdollisuus lähteä lyhyellä varoajalla kalaan. Varsinkin vesien hieman viilennyttyä kalaakin alkaa olla liikkeellä vähintään kohtuullisesti. 

Hieno aamutunnelma Messilän edustalla.
​

Aarre nimeltään Vesijärvi, on tämän sateenkaaren päässä.

Laivakoira Kata nauttii kalastusretkistä.
​

Moninaiset ovat Luonto-ohjaajaopiskelijan tehtävät. Niin on ainakin, jos omaa ammatillisesti jo kokemusta. Näin ollen olin vetämässä työharjoittelupaikassani Miete ry:llä strategiapäivää. Mikäpä on pohtia tulevaisuuden linjoja Tiirismaan ladun hienossa Rautakankareen majassa. 

Paitsi laivakoirana, Kata on kunnostautunut menneellä viikolla myös oivana strategiakoirana.
​

Jos aurinko ja kuu paistaa samanaikaisesti, vanhan kansan mukaan saa heittää ilmoille toiveen. Meillä kuunsiltana tunnettu ilmiö on Lontoon murteella Moonriver - viittauksena Tuonelan jokeemme.
​R.I.P. John Aigi.