<![CDATA[STIMILON-NOLIMITS - Blogi]]>Sat, 04 Jul 2020 17:45:38 +0200Weebly<![CDATA[Kauniita maisemia ja paikallinen matkailuyritys (Aurora Holidays) Lohisuvannossa]]>Sat, 04 Jul 2020 10:08:49 GMThttp://stimilon.fi/blogi/kauniita-maisemia-ja-paikallinen-matkailuyritys-aurora-holidays-lohisuvannossaPalataanpa hetkeksi vielä viikon takaiseen. Kävimme Tenovuonon ja Jäämeren rajamailla. Se paikka on todella jättänyt minuun jäljen. Minulla on jo vuosien takaa Facebook-tililläni (jota en käytä oikeastaan ollenkaan ja siksi en sitä tähän linkkaa) kuva Sandbuktasta ja siinä teksti Fair Winds and Following Seas. Tuo virke on vanha merenkulkijoiden toivotus turvallisesta matkasta. Kuvan laittamisen aikoihin elämäni ja päämääräni olivat varsin toisenlaisia. Siitä on tultu pitkä matka siihen, että olen Luonto-ohjaajaopiskelijana Asikkalassa. Matka on ollut varsin suotuisten tuulien ja myötäisen merenkäynnin saattama. Toki tyyni meri ei koskaan tee taidokasta merimiestä (A Smooth Sea never made a Skilled Sailor) ja kyllä tässä on ollut tyrskyä jos toistakin näiden vuosien aikana. Silti päällimmäisenä on ajatus ja kiitollisuus suotuisista tuulista ja myötäisestä merenkäynnistä. Toivon totisesti, että jatkossakin saan elää täyttä elämää "With Fair Winds and Following Seas" ja että löydän oman paikkani osana luontoa ja Luonto-ohjaajana myös ammatillisesti. 
Kaldbakknes - meren ja vuonon kohtauspaikka. Paikka, jossa on lupa tuntea itsensä pieneksi.

Käväisin kuluneella viikolla myös autoilumatkan päässä Pulmankijärven eteläosassa sekä jälleen Skaidijärvellä. Täällä Utsjoella on monipuoliset liikuntamahdollisuudet niin omatoimisesti kuin opastettuna. Paljon on muuttunut monikin ihmisten säätelemä asia siitä, kun täällä olin ensimmäistä kertaa Arin kanssa 1985. Joki, järvet ja tunturit ovat samat.
Pulmankijärvi on suuri ja kaunis.

Karuissa oloissa on kasvettava pienestä. Takana olevat lumihuippuiset tunturit ovat Norjan puolella.

Skaidijärven Ruohokanukat.

Osaksi luontoa, mutta hitaasti...
Opintoni ovat luonnollisesti herättäneet erilaisen mielenkiinnon luontomatkailua kohtaan. Aurora Holidays on meille oikeastaan tuttu jo vuosien takaa lestijärveläisten lohimiesten majoituksen kautta nimellä Lohisuvannon mökit. Aurora Holidaysin Tiina on tehnyt tänä kesänä minuun vaikutuksen osaavana matkailuyrittäjänä. Tiina on taitava paitsi yrityksensä johtamisessa, myös palveluammattilaisena. Tiina puolisoineen ja koko joukkueineen tarjoaa palveluja ympäri vuoden. Jos suuntaa Utsjoelle, niin heiltä kannattaa kysyä niin majoitusta, ravintolapalveluja kuin opastuksia eri aktiviteetteihin. Lisäksi kannattaa kysellä Porotuote Länsmanin tuotteita. Ja jälleen kerran: tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan ihan aito mielipiteeni tapaamistemme perusteella. 
Uuden ravintolan terassilta kelpaa seurata lohensoutua kera maukkaan ruoan.

Käytiin Katan kanssa tsekkaamassa Aurora Holidaysín huudit niin alavirtaan...

... kuin ylävirtaankin.

Tänään tuli iloisia uutisia joelta tähän meidän törmälle. Annan kuitenkin Arin kertoa niistä ensin huomenna omassa blogissaan. Minä ehkä palaan niihin ensi viikolla. 
Kata muhkeine turkkeineen yritttää parhaansa mukaan pyytää, josko voitaisiin jäädä tänne Tenon törmälle ihan lopullisesti. 
]]>
<![CDATA[Lomapäiviä]]>Sun, 28 Jun 2020 16:39:29 GMThttp://stimilon.fi/blogi/lomapaiviaMeillä on ollut kuluneessa viikolla vieraita - tai eiväthän he vieraita ole, tuttavia ja sukulaisia. Lohensoudun ohessa mökkiä on hieman taas kunnostettu (sanovat, että on omistavan luokan ongelmia nämä kunnostustoimenpiteet), pyykkiä pesty ja syöty moneen kertaan hyvin. Tenolla on tällä viikolla ollut enemmän soutajia verrattuna edellisiin viikkoihin. Lohiakin on kannettu moneen rantaan. Meille ei kuitenkaan lohta, vaan Arin saama hieno taimen Tanamunningenista, Sandbuktasta. 
Toiveikkaita Tenon soutajia.

Käväisin tänään Norjan puolella Langnesissa minäkin - kuvausreissulla. Samalla tullessa kävin Polmakissa Tenon kalastusmuseossa. Jäämeri lumoaa minut jokaikinen kerta, kun siellä käyn. Merestä nousevat jylhät kalliot harhauttavat mittakaavaa. Kyllä ihminen on pieni näissä maisemissa. Tuonne Tenovuonon suulle palaavat ajatukseni usein myös talven aikana.
Polmakin museo.

Tässä miljöössä kelpasi juoda kahvit mansikkahillovohvelin kera. 

Tämän kyltin kohdalla kannattaa pysäyttää ja astua sisälle museoon.

Tenovuonon ja Jäämeren kohtaaminen.
Jos nautin minä näistä Utsjoen kesistä, niin taitaapa tuo Katakin nauttia...

... ja kukapa ei nauttisi tästä maisemasta klo 2:45.

]]>
<![CDATA[Teno, elämän virta]]>Sat, 20 Jun 2020 17:59:50 GMThttp://stimilon.fi/blogi/teno-elaman-virtaOlen usein kuullut sanottavan Tenoa elämän virraksi. Sitä se on ollut ennen ja tulee olemaan vielä senkin jälkeen, kun meistä on aika jättänyt. Olen todella onnekas, kun olen saanut hiljalleen tutustua Tenoon ja sen lähimaastoihin. Kuluneella viikolla olemme vierailleet niin Yläkönkäällä kuin alempana Renkussa ja siitä vielä alempana Tenon lähimaastossa Skaidijärvellä. 

Tenon historiaan voi tutustua vaikkapa tämän Kalakirjaston linkin kautta. Olen saanut myös ostettua tuon linkissä esitellyn Sir Henry Pottingerin Flood, Fell and Forest -kirjan jo muutamia vuosia sitten englantilaisesta antikvariaatista. Hienoa ja värikästä, jopa maalailevaa kerrontaa vanhalla, mutta onneksi ymmärrettävällä englannilla. 

Alla kuvia kuluneelta viikolta, sillä kuvat edelleenkin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. 
Nuotiokahvit Yläkönkäällä Tenon varressa, sen suurta virtaa ihaillen. Elämää voi tuskin paremmin elää...

Yläköngäs on sen verran vuolas, että koskessa ajaminen veneellä on syytä jättää paikallisille taitaville veneenkäsittelijöille.

Näitä kuohuja on hyvä kunnioittaa.

Tällä viikolla opein muiden muassa sen, että Suopursu kuuluu Alppiruusujen sukuun. Se on latinalaiselta nimeltään Rhododendron tomentosum. 

Skaidijärven hillankukka.

Kata nauttii tunturissa sekä hajuista että tuulesta.

Skaidille tehty vene, joka vähitellen muuttunee osaksi luontoa. Lisäselitys seuraavassa kuvassa...
Mikä on Sinun tarinasi veneelle?
Kota näkyy jo. 
Metsätähti - tähän ei tarvinne enempää sanoja.
]]>
<![CDATA[Hyvää palvelua, oppimiskokemuksia ja vihdoin Tenon rannalla]]>Sun, 14 Jun 2020 05:22:42 GMThttp://stimilon.fi/blogi/hyvaa-palvelua-oppimiskokemuksia-ja-vihdoin-tenon-rannallaHyvää palvelua on aina ilo kohdata. Sain loistavaa palvelua Maastokartat-sovelluksen kehittäjältä Mika Suonpäältä. Ihmettelin kotona yksi aamu, miten 112-sovellus ja Maastokartat-sovellus antavat kovin erilaiset koordinaatit. Hain sitten oman pienen käsigepsini ja totesin 112-sovelluksen olevan lähellä käsigepsin tietoja. Laitoin ihmettelyni Maastokartat-sovelluksen kehittäjälle Mika Suonpäälle ja hän vastasi pian. Kyse oli MINUN virheestä! Vielä tuolloin minulla oli Maastokartat ohjelma oletusasetuksissa, jolloin koordinaatit ilmoitetaan asteina ja niiden desimaaleina. Tämän sijaan 112-sovellus ja oma käsigepsini, jota olen tottunut lukemaan, ilmoittaa koordinaatit asteina, minuutteina ja niiden minuttien desimaaleina. Molemmat tavat käyttävät WGS84 koordinaattijärjestelmää. 112-sovelluksessa uupuu koordinaattien perästä minuuttimerkki, joka oli omiaan vielä lisäämään sekaannustani, mutta en minä sitä voi syyttää. Hienoa on, että Maastokartat-sovelluksessa koordinaattien ilmoitustavan voi valita. Nyt myös se käyttää minulle tuttua tapaa.

Mikan vastaus oli kohtelias, asiaa selventävä (vaikka sen kyllä jo aiemminkin tiesin, niin harhaan olin mennyt!) ja se, mistä erityisesti pidin, hän ei korostanut 112-sovelluksen puutteita, vaan hienovaraisesti pyysi kiinnittämään huomiota. Näin ollen: Hyvästä asiakaspalvelusta ja hienosta oppimiskokemuksesta menee tässä iso kiitos Mika Suonpäälle! Ja tämä EI OLE kaupallinen yhteistyö tai maksettu mainos, vaan ihan aito asiakaskokemus.
Maastokartat sovelluksen lataussivu Androidille.

Kesälomamme on aluillaan. Vietämme nykyisin lomamme pääosin Utsjoella, Tenon rannalla. Teno tulvi ymmärtääkseni poikkeuksellisen voimakkaasti alkuviikosta, mutta niin kuin joki nahkansa kerta toisensa jälkeen luo, niin veden lasku on ollut rivakkaa tänäkin keväänä. Olen syntynyt Kalajoen rantaan, kosken partaalle ja siksi kai niin kovin ihastunut jokeen. Tuo nykyinen iso joki edessäni on syöpynyt verkkokalvoilleni niin, että voin siihen palata talvisinkin, vain painamalla silmät kiinni. Nyt kuitenkin Teno virtaa edessäni elävänä kohti Jäämerta voimakkaana ja ylväänä. 
Tenon tulvaa Nuoraskarin kupeessa.

Näkymä "kotitörmältä".

Jos on joki minulle tärkeä, on minulle sellaiseksi muodostuneet viimeisen vuosikymmenen aikana myös tunturit. Pääsimme eilen käymään Kuoppilaksen laella päiväretkellä. Ai, kuinka se sielua puhtaaksi peseekään, kun saa olla kaikessa rauhassa lähitunturin laella. Unohtaa maa-ilman murheet (toisaalta meillä lomalaisilla on nyt yksi murhe vähemmän, pääsemme sittenkin kesän aikana käymään myös Norjan puolella!) ja nauttia luonnon eheyttävästä voimasta. Hikipisaroita irtoaa, kun ylös nousee, mutta maisema ja tunturituulet palkitsevat nousijan ruhtinaallisesti!
Näkymä Kuoppilakselta kohti Rastigaissaa, tai Rastigaisaa, sillä tunturilla on monta nimen kirjoitusasua.
Jos haluaa, voi käydä lukemassa tarinan kahden vuoden takaisesta retkestä...
Ja se  toinen oppimiskokemus. Ei pitäisi arvioida itseään liian ankaralla kädellä. Olin aivan vakuuttunut, että Vuokraveneen kuljettajan teoriatentti ei mennyt läpi. Laitoin jo opettajille siitä mielipiteeni ja kerroin haluavani yrittää uudelleen. Liian aikaisin ja hätäillen sen tein, koska läpihän se tentti on mennyt. Näin ollen tämän kevään kaikki tentit ovat suoritettuina onnistuneesti, sain siis sulan...
...mutta en niitä hattuun keräile, vaan kiitollisena havainnoin! Sulat saavat tästä eteenkin päin elää omaa elämäänsä ja minä toivon pysyväni sellaisena, jonka mielestä uuden oppiminen on itsessään riittävä lahja.
]]>
<![CDATA[Vesijärvi - kappale kauneinta Suomea #MunVesijärvi]]>Thu, 04 Jun 2020 17:10:46 GMThttp://stimilon.fi/blogi/vesijarvi-kappale-kauneinta-suomeaOn hienoa, että meillä on Suomessa puhdasta vettä ja onneksi Vesijärvi on puhdistunut todella paljon siitä, kun ensimmäisiä kertoja Vesijärvellä veneilin 1980-luvun loppupuolella. Tuosta historian havinasta saa pienen maistiaisen Hollolan Uistimen blogista. Harvoin Arin kanssa linkkaamme ristiin näitä blogejamme, mutta tänään sovimme, että linkkaamme tekstit ristiin toistemme kanssa. "Uistteen" blogin puolelta löytyy tarinaa meidän perheen Vesijärvi-suhteesta. Minä keskityn tässä enemmän Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön esittelyyn. 

Yksi iso tekijä Vesijärven hyvinvoinnissa on ollut seudullinen yhteistyö jo vuodesta 2012 saakka (varmaan suunnitteluasteella jo paljon sitä ennen). Tuo yhteistyö näkyy hienona säätiönä, joka hoitaa ja huolehtii meidän kaikkien yhteistä helmeämme. Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö tukijoineen on arvokas Vesijärven puolestapuhuja. Säätiön työarsenaalista löytyy sekä vahvaa fyysistä ja konkreettista työtä Vesijärven hyväksi sekä laadukasta tutkimusta. Ja taitaa olla kaikkea siltä väliltäkin. Vesijärvisäätiön viestintä on tehnyt Vesijärven tutuksi niin meille lahtelaisille, päijäthämäläisille kuin laajemminkin Suomessa ja jopa maamme rajojen ulkopuolella.

Kiitos yhä paremmin voivasta Vesijärvestä kuuluu Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön alkuunpanijoille, nykyiselle henkilöstölle sekä kaikille vapaaehtoisille ja tukijoille. Tämän lisäksi kiitos ihan jokaiselle, joka pitää huolta omalla tavallaan Vesijärven hyvinvoinnista.. 

Näkymä Vesijärveltä kohti Lahtea.

Kalastajan paratiisi, vaikka aurinko ei aina paista.

Myös pääkaupunkiseudulta kannattaa tulla Vesijärvelle kalaan. Tässä mallia näyttää ystävämme Mika.

]]>
<![CDATA[Kesä lähestyy]]>Mon, 25 May 2020 13:52:08 GMThttp://stimilon.fi/blogi/kesa-lahestyyKesä lähestyy kovaa vauhtia ja jahka vielä muutama asia on hoidettuna, muiden muassa se Vuokraveneen kuljettajan tutkinnon tentti (josta talvella tehtiin jo kurssiosuus), niin kesäloma alkaakin jo häämöttämään. Me vietämme kesän suurelta osin Utsjoella. Sinne on jo aikamoinen ikävä. 

Kirjoitin viime viikolla, että valmistelin Retkitaitoasioista nettitapaamista Mietteen henkilökunnalle. Puolisoni Ari kuunteli omien sanojensa mukaan sivukorvalla ja ehdotti, että pitäisin samansisältöisen illan kavereille. Suostuin ehdotukseen ja näin meillä oli helatorstaina klo 18:00 netissä iso porukka ihmettelemässä Retkitaitojen saloja. Kiitos kaikille mukanaolleille!
Tältä näytti RetkitaitoZoomin "lähettämössä".

Meillä oli tänään nettiversiona kasvitunnistustentti. On ilo huomata, että oppimista tapahtuu edelleen. Olen mietiskellyt tykönäni, että on todella hienoa päästä kurkistamaan ihan uuteen maailmaan ja jälleen kerran katsoa "toisesta horistontista" tätä maapallon kulkua. Vähintään yhtä iloinen olen ollut siitä, että olen osannut päästää irti vanhasta...
... sillä jostain vanhasta on luovuttava saadakseen tilalle uusia ajatuksia.

Vaikka olenkin ollut tässä koneen ääressä aika tiiviisti, niin luontoelämyksiä on kuitenkin karttunut menneelle viikolle. Siitä on pitänyt huolen sekä Kata-koira että pihalla vierailevat rusakot.
"Mitäköhän tuo Kata tuumaisi, jos ihan vaan pikkuisen loikkisin pihan poikki syömään noita herkullisia voikukkia?"

]]>
<![CDATA[Metsätähti]]>Sun, 17 May 2020 13:04:59 GMThttp://stimilon.fi/blogi/metsatahtiEdellinen viikko sisälsi paljon retkeilyä ja kaikenlaista touhua. Tätä viikkoa olenkin viettänyt enemmän koneen äärellä. Olen valmistanut Miete ry:n jäsenille Retkitaitoja-luennon ja olen valmistellut seuraavaa Retkiruoka-luentoa. Oikeastaan luento on aika mahtipontinen sana, mutta olen pyrkinyt valmistelemaan Zoom-palaverin niin hyvin kuin mahdollista. Sen verran hyvin meni ensimmäinen, että mieheni ehdotuksesta pidän kavereille samansisältöisen illan. Aikaa tällä viikolla on kulunut kuvien muokkaamisessa ja tiedon haussa. Ajattelen kuitenkin näistä olevan hyötyä myös tulevaisuudessa. Siksi teen mieluummin asioita nyt huolellisesti. 
Ensimmäisen Zoom-palaverin aineiston kansi muokattuna kaveri-Zoomia varten.

Olen tehnyt näitä aineistoja vähän samaan tapaan tulevaisuutta ajatellen, kuin se aiemmin mainitsemani Tunnistusopas. Tunnistusoppaalle on käyttöä pian, sillä meillä on vielä tämän kevään aikana kasvien tunnistamisen koe. 

Yhden kasvin tunnistan jo nyt hyvin. Metsätähti on kasvanut myös mökkimme pihamaalla ja olen sen kukkia pikkutytöstä alkaen ihastellut. Ihailu on vain vahvistunut, kun olen päässyt lukemaan Leena Holmströmin ja Lassi Kalleisen "Metsätähti. Runollinen kuvateos Trin matkasta" -kirjaa. Kirja on pieni omakustanne - valokuvataiteilijan ja ruonoilijan yhteistyö, joka kauniilla tavalla kertoo paljon myös tietoa Metsätähden elämänpolusta. Leena Holmströmin kuvia Metsätähdestä voi käydä katsomassa esimerkiksi hänen Flickr-sivuillaan tai kuvat.fi palvelussa Leenan Macro-sivulla. Hänen kuviaan kannattaa kyllä katsella muutenkin, niiden jäljille pääseen edeltävistä linkeistä. 
Aivan ihania kuvia, kauniita, soljuvia runoja ja paljon tietoa. Siinäpä yhdelle kirjalle meriittejä kerrassaan. 

]]>
<![CDATA[Repoveden Kirnukangas sekä retki reippaiden partiopoikien seurassa]]>Sun, 10 May 2020 10:57:41 GMThttp://stimilon.fi/blogi/repoveden-kirnukangas-seka-retki-reippaiden-partiopoikien-seurassaTein alkuviikosta yön yli retken Repoveden kansallispuistoon hyvän ystäväni Sinikan kanssa. Retki oli sellainen keksitään-ja-lähdetään. Sunnuntaina tuli iltapäivästä puhetta reissusta ja maanantaina puolelta päivin olimme molemmat jo Repovedellä. Vaikka lehdistössä puhuttiin vapun jälkeisestä roskaamisesta, niin taisi olla niin, että siivouspartio oli kulkenut edellämme, sillä sekä reitit että Kirnukankaan laavu ja tulipaikka olivat siistejä. Maisemat olivat kauniita ja arkipäivinä muita kulkijoitakaan ei ollut runsaasti. Saimme yöpyä Kirnukankaalla Sinikan kanssa kahdestaan - tosin kuikan, teerien ja viitasammakoiden seurassa. 
Sinikka pystyttää uutta telttaansa ensimmäiseen tosikoitokseen.

Kirnukankaan laavu ja tulipaikka. Huomaa etualalla suodatinpullo. Se on Sinikan, mutta sen verran iski suodatinpullokateus, että sellainen piti pyytää äitenpäivälahjaksi... Nyt minullakin on mahdollisuus puhtaaseen veteen myös täällä etelässä. Pohjoisen vesiä olemme juoneet suoraan maastosta sairastumatta kertaakaan.

Repoveden reitit ovat selkeästi opastettuja.

Saimme nauttia kauniista iltaruskosta. Yö meni molemmilla telttakunnilla hyvin, Kata tosin ei ollut ihastunut absidissa nukkumiseen, vaan livahti teltan ulkopuolelle heti, kun silmä vältti. Hyvin Kata nukkui myös taivasalla. Luonnollisesti kansallispuistossa kun oltiin, niin se oli kytkettynä koko ajan, myös yöllä ja pienen absidikäynninkin aikana. Aamuyöstä heräsin kummaan ääneen ja ajattelin, että Katalla oli hätä. Kömmein makuupussista ja teltasta vain huomatakseni, että se näki poikkeuksellisen äänekästä unta!
Kata on todella helppo ja hieno retkikoira.

Kirnukankaan lammen iltaruskoa...

Perjantai-lauantai -välisen yön kävimme viettämässä Hollolan Hirvenhiihtäjien partiomajalla. Kummilapsemme käy partiota ja myös perheen äiti ja isä ovat aktiivisia partiolaisia. Ilolla seuraamme nuoren veljesparin kasvamista erä- ja retkikulttuurin taitajiksi. Myös meidän perheemme on aikanaan ollut partiolaisia. Minä nuorena Ylivieskan Viessojissa sekä poikamme ja minä Harjunalustan Siniveljissä täällä Lahdessa.
Retkikokki Sampo gourmet-aamiaisen valmistuspuuhissa.

Aamupuuhat kummisedän kanssa ovat parasta yhteistä aikaa.

Väinö, Sampo ja Piia - hienoa retkiseuraa.
]]>
<![CDATA[Suomen Kalakirjasto - Ari Savikon luoma kansallisaarteemme]]>Sat, 02 May 2020 16:37:47 GMThttp://stimilon.fi/blogi/suomen-kalakirjasto-ari-savikon-luoma-kansallisaarteemmeSuomen Kalakirjasto on kansainvälisestikin harvinainen helmi. Ari Savikon tinkimätön ja syvää innostusta ja ammattitaitoa omaava harrastus päätyi arvokkaaksi kansallisaarteeksi. Ari on kerännyt kalastukseen ja kaloihin liittyvää kirjallisuutta jo yli 30 vuoden ajan. Hänen suurin oivalluksensa kerätä suomalainen kalakirjallisuus kaikkien iloksi on hiljalleen kasvanut erittäin merkittäväksi kokoelmaksi. Paljon Arin omaa aikaa, tietotaitoa sekä ihan riihikuivaa rahaakin vienyt kerääminen on muutaman onnenpotkunkin sisältävä kokonaisuus. Kirjastot arvostavat Arin työtä ja lähettävät aineistoaan talteen Muonioon. Onpa uudessa Kirjasto-lehdessäkin artikkeli Suomen Kalakirjastosta otsikolla Kansan kalamuistin tallentaja

Myös YLE:n uutiset ovat kirjoittaneet Suomen Kalakirjastosta otsikolla: Inarilaisen kalamiehen kulttuuriteko – keräsi Suomessa vuosisatojen aikana julkaistut kalakirjat ja rakentaa niille kirjaston Muonioon

Meillä on ollut ilo tuntea Ari jo vuosia ja tavata häntä mm. Utsjoelle suuntautuneilla matkoillamme. Hän on yksi niistä iloisista pikkupojista, joista jo edesmennyt presidentti Herbert Hoover puhui kirjassaan Fishing for fun: And to wash your soul. (Käännetty 1963 nimellä: Kalaan, kalaan - mutta miksi?) Ari on iloinen, ystävällinen ja rehti kalamies. Hänessä toteutuu parhalla tavalla sanonta: Onkiva mies on kiva mies. 
Ari näytti kartalta meille Kaldoaivin parhaita harripaikkoja.
Ari ja Pelle vakavina kirja-asioiden äärellä kesällä 2018.
Pelle Klippinge on yksi Pohjoismaiden "suuria kalamiehiä". Armoitettu kalastusopas ja kirjailija.
​Seuranaan heillä on tuolloinen koiramme Totti.
Mutta takaisin Kalakirjastoon. Jos aihe vähääkään kiinnostaa, kannattaa kuunnella Areenasta tuore juttu, Kalakirjastolla menee hyvin - uutta väkeä palkataan Kordelinin säätiön tuella. Arin haastattelua on ilo kuunnella ja sieltä viimeistään paljastuu, miksi olen vakuuttunut siitä, että Ari on paikkansa ansainnut kansallissankareidemme keskuudessa. Vai kertooko mitään se, että kirjoja on yli 450 hyllymetriä ja sitten, kun kolme (!) kirjastoalan ammattilaista on saanut arkistointi- ja tietokantatyön valmiiksi, Kalakirjaston tietokanta sisältää 100 000 nimekettä.
Kalakirjaston vihkiäiskuva 25.8.2018 Kuva: Ari Savikko, ladattu Kalakirjaston etusivulta.
​Kirjastorakennus rakennettiin talkootyönä. 
Kalakirjastolle pelastettiin myös lahtelaisen tutkijan ja kansantieteilijän, Eero Naskalin, elämäntyötä.

Jahka tämä Korona-aika on ohi, menkää hyvät ihmiset käymään Muoniossa Jerisjärven rannalla. Tulette hämmästymään ja ihastumaan!

​Ja vielä loppuun kirjavinkki: Ari ja Sulo Tiainen julkaisivat vast´ikään kirjan: Pohjoiskalotin kalapaikkaopas. Se kirja ansaitsee joku päivä ihan oman blogikirjoituksensa, mutta jo tässä vaiheessa voin sanoa, että suurella sydämellä ja huimalla pieteetillä on sekin kirja tehty. Kiitos tekijöille!
]]>
<![CDATA[Lahden Navigaatioseura sekä tunnistamisen opiskelua]]>Sat, 25 Apr 2020 11:45:52 GMThttp://stimilon.fi/blogi/lahden-navigaatioseura-seka-tunnistamisen-opiskeluaOlen ollut Lahden Navigaatioseuran jäsen 20 vuoden ajan. Kävin ihan vuosituhannen alussa niin saaristo- ja rannikkolaivurin kurssit kuin avomerikurssinkin. Avomerikurssin oikea nimi taitaa olla tähtitieteellisen merenkulkuopin tai tähtitieteellisen navigoinnin kurssi. Olin myös parin vuoden ajan toisena opettajana saaristo- ja rannikkolaivurikursseilla. Tosin aika on hävittänyt osan tuolloin opitusta tiedosta ja kertaus on ollut enemmän kuin paikallaan. Kertausta tuli myös Vuokraveneen kuljettajankirja tutkinnon opiskelun yhteydessä, vaikka tutkintoa ei saatukaan järjestää koronan vuoksi. Uusi mahdollisuus tullee ensi syksynä. 

Lahden Navigaatioseuralla on myös oma tukikohta Enon saaressa. Olemme kuluneen viikon aikana käyneet mieheni Arin sekä Kimmon ja Vesan kanssa vähän hommissa Enon tukikohdassa. Rannasta oli katkennut veteen kaksi valtavaa oksaa, joista olisi voinut heposti tulle vesiliikenteelle vaarallisia uppotukkeja. Aluksi kävimme Kimmon kanssa vetämässä oksat rantaan, sitten myöhemmin Ari pätki ne moottorisahalla sopivan pituisiksi ja tänään Vesan kanssa kävimme pilkkomassa vielä pätkät tuleviksi polttopuiksi. Enon tukikohta on hieno mahdollisuus pitää taukoa kalastuksen lomassa ja siksipä on hyvä välillä osallistua talkoohommiin sen ylläpitämiseksi.
Lahden Navigaatioseuran tukikohta.

Vesa kirveen varressa.

Opintoihimme kuuluu erilaisten kasvien, eläinten ja luonnonilmiöiden tunnistaminen. Oma osaamiseni on sen verran hataraa, että päätin tehdä itselleni Tunnistusoppaan. Oppaan teko lähti ehkä "vähän lapasesta" ja siitä tuli hieman yli 200-sivuinen opus. Oppaassa kaikista kasveista ja eläimistä on kuva ja pieni selitys sekä tietysti linkki lähteeseen. Aika jos toinenkin on kahden viimeisen kuukauden aikana oppaaseen vierähtänyt (aloitin sen tammi-helmikuun vaihteessa), mutta nyt se on valmis! Lajit ja ilmiöt oppaaseen valikoitui luonnollisesti oman tutkintomme perusteista. Jaoin oppaan opiskelijakollegoilleni sekä opettajille, jos siitä olisi jotain iloa heillekin.
Hommaa oli, mutta kyllä kannatti!

Tämän kaunokaisen tunnistin jo entuudestaan. Sinivuokkohan se siinä kurottelee kohti aurinkoa Enon tukikohdassa. 

Saapas nähdä, miten käy tänä vuonna Tenon kalastuksen ja millä reunaehdoilla on mahdollista lähteä kesällä mökille... Utsjokea alkaa olla jo kovasti ikävä!
Tämä kuva on otettu viime kesäkuun toisena päivänä...

Enossa käydessämme syömme aina kunnon eväät nokipannukahveilla. Tässä Kata haikailee tulilla lämmitetyn juustoleivän perään.

]]>