<![CDATA[STIMILON-NOLIMITS - Blogi]]>Sat, 24 Apr 2021 11:25:47 +0200Weebly<![CDATA[Leivonmäellä ja tulevaisuuden suunnitelma]]>Fri, 23 Apr 2021 16:13:25 GMThttp://stimilon.fi/blogi/leivonmaella-ja-tulevaisuuden-suunnitelmaKuten olen aiemmin kirjoittanut, opiskelen myös työnohjaajaksi. Opiskeluni Salpauksessa lähestyvät vääjäämättä loppuaan ja olen aloittamassa syyskuun alusta yrittäjänä. Yritykseni nimeksi on tulossa jotakin Stimiloniin viittaavaa ja aion käyttää tätä nettiosoitetta tulevaisuudessa yritykseni osoitteena. Siksi koulun puolesta pistän tämän tauolle ja viimeistään elokuun alussa arkistoin tähän astiset tekstit ja kuvat.

Tänään olin työnohjaamassa Leivonmäellä. Leivonmäen kansallispuisto näytti aamupäivällä parhaat kasvonsa Päijät-Hämeen ollessa jo päivällä räntäsateen kourissa. Kiitos hienosta reissusta!

Kiitos kaikille lukijoille tähän astisesta. Mitenkäs se menikään: "Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi". Tämä blogi vaikenee myös, mutta vain hetkeksi. 
Kirveslammen taikaa.

Suomännyt.

Lintutornin läheiset känkkyrät.

Päiväkahvin aika.

]]>
<![CDATA[Koirakikka - palanen arvokasta elämää.]]>Wed, 03 Feb 2021 16:00:55 GMThttp://stimilon.fi/blogi/koirakikka-palanen-arvokasta-elamaaHeinolassa toimii Huskypuisto Koirakikka. Paitsi rekikoiria, Koirakikassa voi tavata aitoja kansainvälisiä elokuvatähtiä! Ainakin osa Koirakikan väestä on näytellyt sellaisissa kansainvälisissäkin tuotannoissa, joita myös me suomalaiset olemme päässeet katsomaan. Suomalaisista elokuvista yksi Koirakikan tähdittämä on Ailo - pienen poron suuri seikkailu. Kävin katsomassa Ailon elokuvateatterissa ystäväni Hannan kanssa ja se teki lähtemättömän vaikutuksen. Ja kuinka hienoa onkaan, että pääsin tänään tapaamaan yhtä elokuvan tähdistä. 

Koirakikkaan saapuessa huomio kiinnittyy siistiin ympäristöön ja hyvinhoidettuihin koiriin. Tai, noh, hyivnhoidettuihin koiriin, poroihin, kissaan, lampaisiin, kettuihin, kyyhkysiin ja muihin eläimiin. Toinen hieno asia oli Kirsin lämmin vastaanotto. 
Kirsi toimii Koirakikan sydämenä, kantajana, komentajana, hoivaajana... 

Voin lämpimästi suositella Koirakikkaan tutustumista. Ja tässä ei ole kyse maksetusta yhteistyöstä, vaan ihan aidosta mielipiteestäni. Olihan hieno koulupäivä. Kiitos Salpaus Asikkalan Luonto-ohjaajat ja Janne-ope. Sekä Koko Koirakikan väki, tänään Kirsi ja Tuomo. 
Minusta tulee isona ihan hurrrrja rekihusky.

Porotkin halusivat tehdä lähempää tuttavuutta. 

Tämä "Valkoinen peura" oli jo tiputtanut sarvensa.

Yksi huskyistä oli pikkuisen uteliaampi verrattuna muihin...

... sillä hän oli opetellut kiipeilyn jalon taidon nähdäkseen enemmän.

Uljasta oli porukan meno.

Tahoe. Tyylikkäin tuntemani elokuvatähti. Tsekkaa vaikkapa tämä.

]]>
<![CDATA[Joulu pohjoisessa...]]>Sat, 19 Dec 2020 11:24:33 GMThttp://stimilon.fi/blogi/joulu-pohjoisessaKoronatilanteen vuoksi emme lähde viettämään joulua pohjoiseen. Onneksi meillä on runsaasti valokuvia, joita voi selailla pyhien aikana ja muistella hienoja hetkiä siellä. Tällä hetkellä pihallamme on valkoinen maa. Se tuo joulun tunnelmaa. Toivottavasti myös varsinainen joulu olisi valkoinen. 
Onkohan Taavetti kotimaisemissaan?

Totin viimeinen joulu Utsjoella...

... oli samalla Katan ensimmäinen kerta Tenon rannalla. Totti taisi ehtiä kertoa Katalle kaiken tarpeellisen.

Joskus revontulet leimuavat värikkäinä.

Toisinaan taas Otava kietoutuu "reposten" syliin.

Taikavalot Tenon yllä.
Tänään kävimme porukalla hakemassa ystävän metsästä joulukuuset koteihimme.
​Tämän rauhallisen tunnelmakuvan kera:
Hyvää Joulua ja onnellista vuotta 2021!
]]>
<![CDATA[Hieno opiskeluvuosi 2020]]>Fri, 11 Dec 2020 06:44:49 GMThttp://stimilon.fi/blogi/hieno-opiskeluvuosi-2020Vaikka vuosi ei olekaan vielä loppunut, koostan tähän muutamia ajatuksia kuluneesta vuodesta. Ensi viikolla palaan jouluisiin tunnelmiin ja sen jälkeen palaan blogin ääreen tammikuussa. 

Vuosi sitten en tiennyt pääseväni opiskelemaan Salpaukseen. Itseasiassa se oli evätty työvoimaviranomaisten puolelta. Onneksi olen sinnikäs ja vuoden 2020 alussa soitin uudelleen ja lähetettyäni hyvät perusteet sain kuitenkin luvan aloittaa luonto-ohjaajaopinnot 20.1.2020. En tuolloin vielä tiennyt aloittavani syksyllä myös työnohjaajaopinnot. Se varmistui heinäkuussa.

Vuosi on ollut todella hieno ja voimauttava. Kiitos erityisesti Jannen (opettaja) ja Riikan (Mietteen toiminnanjohtaja) opinnot ovat sujuneet jouhevasti. Toki kevään korona-aika aiheutti sen, että osa opinnoista oli koneen äärellä tehtäviä, mutta tuolloin Paulan ja Lotan (opettajia) osuus oli hienosti rakennettu ja mahdollisti uuden oppimisen. Näin saimme opintoja kasaan myös poikkeusaikana ja sain silti tehdä koko kevään työharjoittelua Miete ry:lle.

Opinnot ovat sujuneet ihan mallikkaasti. Hyvänä esimerkkinä on 2.6. tehty Vuokraveneen kuljettajan tutkinto, jonka aluksi luulin menneen ihan penkin alle, mutta olihan se mennyt hyvin ja sain teoriakokeen läpi. Enpä teoriatenttiä tehdessäni arvannut kuinka paljon iloa se minulle tuottaisikaan! Myöhemmässä vaiheessa myös käytännön koe meni läpi ja sain Vuokraveneen kuljettajakirjan. Tein jopa Navigoinnin opettajaksi auktorisoinninkin. Näin ollen opetan ensi talvena Wellamossa Saaristolaivurikurssin. Tervetuloa ;-) 

Toki paljon, paljon muutakin olen touhunnut kuluneen vuoden aikana niin koulun kautta kuin Miete ry:n riveissä. Kesän aikaisia oppihetkiä Utsjoella ei sovi niitäkään unohtaa. Olen todella iloinen, kun pystyn rakentamaan tulevaisuuttani uuden oppimisen ja jo aiemmin kartutetun tiedon ja kokemuksen varaan.

​Jo kartutettu osaaminen on ollut hyödyksi työnohjaajaopinnoissa, jotka ovat sujuneet mukavasti nekin. Työnohjauksesta lisää ensi vuoden puolella. Minulla on vähän suunnitelmia niiden tiimoilta. Tämä kun on tonttujen aikaa, niin eipäs vielä huudella sen enempää.
Valmistautumista Vuokraveneen kuljettajakirjan teoriaosioon...
Asikkalan kampuksen pääovi talvella 2020.
Jos vaatteeni sattuvat "hiukan" tuoksumaan savulle, Ari kertoo niiden tuoksuvan koululle... Miksiköhän ;-) 

Miete ry:n tilat Hennalassa talvella 2020.
Retkikoira Kata mukana Norjan puolella Ifjordfjelletillä heinäkuussa.

Evolla Mietteen porukan kanssa yön yli retkellä lokakuussa.
]]>
<![CDATA[Etäryhmiä]]>Wed, 02 Dec 2020 14:32:24 GMThttp://stimilon.fi/blogi/etaryhmiaOlen jo aiemmin kirjoittanut, että olen työharjoittelussa Miete ry:llä. Näin koronarajoitusten aikana olemme jälleen päätyneet siihen, että pidän muutamalle Mietteen jäsenelle retkitaitoon liittyviä etäryhmiä.

Mietteen toimintaan voi tulla mukaan kuka vaan, jäseneksi, vertaiseksi, tukijaksi... Nyt, jos koskaan tarvitsemme yhteisöjä, jotka pitävät pystyssä meidät kaikki.
Tiistaisen ryhmän materiaalin otsikkodia.

Olemme yhdessä opiskelleet retkeilyyn liittyviä perustaitoja ja jakaneet kokemuksiamme. Luonnollisesti minulla vetäjänä on vastuu tiedollisesta annista ja sen oikeellisuudesta. Olemme käsitelleet mm. jokamiehen oikeuksia ja turvalliseen retkeilyyn valmistautumista. 
Viidellä kohdalla perustarpeet mukaan retkelle ja kuudentena vielä muutama (kevyt) bonustavara.

Seuraavalla kerralla paneudumme retkiruokaan, kun edellisellä kerralla kertasimme mm. erilaisia retkikeittimiä.
Risukeitin on monipuolinen ja ekologinen retkikeitin.

Hyvän retken kruunaa nokipannukahvit.

]]>
<![CDATA[Matkalla työnohjaajaksi]]>Tue, 24 Nov 2020 07:13:01 GMThttp://stimilon.fi/blogi/matkalla-tyonohjaajaksiKävin viime viikolla vierailulla Tampereella ystäväni Virpin luona. Virpi on tehnyt väitöksen Läsnäolon kokemukset lisäävät luovuutta, jossa todetaan, että "läsnäolon kyky on eräs tärkeä, puuttuva rengas, joka voi tuoda ratkaisuja ihmiskuntaa piinaaviin kysymyksiin". Esittelytekstissä todetaan myös, että "vastaus niin yksilöllisiin kuin globaaleihin ongelmiin voi löytyä juuri yksittäisten ihmisten ajattelutapojen muutoksista, rohkeudesta siirtyä itsekeskeisyyden ylläpitämisestä planeetan elämää ylläpitävän yhteisen hyvän edistämiseen. Tähän siirtymiseen tarvitaan läsnäolon taitoa." 

Näistä, ja monista muista meille tärkeistä teemoista oli hyvä jutella ajan kanssa. Kiitos Virpi ja Timo hienosta päivästä! 
Virpi ja Kata nauttivat luonnon eheyttävästä voimasta.

Nämä kalliot ovat varmasti kuulleet monta surua, murhetta, iloa, rakastumista, eroa - ja ihan vaan puhdasta läsnäolon hiljaisuutta.
Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, olen aloittanut opinnot, jotka tähtäävät työnohjaajuuteen. Viime viikonloppuna oli jälleen näiden opintojen lähipäivät. Vähänpä aavistin lähtiessäni Helsinkiin, mitä kaikkea päässäni liikkuikaan opintopäivien aikana. Työnohjauksen työnohjauksessa (TOTO) opetusvuorossa ollut Ulla liikautti sisintäni reilusti, mutta oikein sopivalla tavalla puhuessaan ammatinvaihtamisen haasteista. Olenhan ollut itse monta kertaa uuden edessä ja näin ollen yhtä usein vasta-alkajan roolissa. Julkinen kiitos Ullalle ajattelu- ja eheytymisprosessiin pukkaamisesta!

Jos työnohjaus tai työnohjaajuus kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteyttä Markoon tai Ullaan.

Työnohjaajaopintoihin kuuluvat myös pienryhmien kokoontumiset koulutusten väliajalla. Olen onnellisessa asemassa, sillä kun meillä on kasvokkainen tapaaminen, Lisa ja Jeska ovat luvanneet tulla meille näihin tapaamisiin. Mitenkäpä muuten osaisin heitä kiittää, kuin tarjoamalla mahdollisimman hyvää evästä ;-)
Työnohjaajaopiskelijan lukemistoa.

Pienryhmämme brunssi. Lounaskuvat jäivät ottamatta...

Työnohjaajaopinnot ovat myös vahva matka minuuteen. Tällä hetkellä minulla tuntuu olevan pinnalla ajatus siitä, että oppisin ymmärtämään, ohjaamaan tai edes jotenkin paremmin havainnoimaan erityisesti päänsisäistä dialogiani. Dialogia, jonka Marko on kuvannut Kehitystiimin Facebook -sivulle näin:

Dialogi on demokratiaa eri äänien välillä. Se on aktiivista työtä kuulla toinen, puhua kutsuvasti, rakentaa siltoja sanojen välille ja ponnistelua synnyttää yhteistä ymmärrystä, siitäkin mistä olemme erimieltä, tai emme ymmärrä vielä.
Ennen ja kaikessa, dialogi elää ihmisten ja sanojen välisissä tauoissa ja hiljaisissa hetkissä ja paljon enemmän kuin sanat pystyvät välittämään ja,,, Se on yhdessä hengittämistä ja resonointia
(M. Lamberg).

Metsässä on hyvä hengittää ja resonoida.
]]>
<![CDATA[Navigaatiota, aurinkokennolatausta sekä kartoosin aiheuttama ostos]]>Sun, 15 Nov 2020 09:13:14 GMThttp://stimilon.fi/blogi/navigaatiota-aurinkokennolatausta-seka-kartoosin-aiheuttama-ostosLokakuun aikana tulin tehneeksi myös auktorisoinnin navigoinnin opettajaksi. Tuon auktorisoinnin voi myöntää Suomen Navigaatioliitto. Ajatuksenani on pääasiassa perehtyä lisää navigoinnin pariin kartoosiin pahasti sairastuneena.

Jos navigointi kiinnostaa, täällä kotikulmilla Lahden navigaatioseuran opettajisto toimii opetuksen antajana. Opetus toteutetaan yhteistyössä Wellamo-opiston kanssa. Auktorisoinnin suoritettuani minua pyydettiin opettamaan ensi kevään Saaristonavigoinnin kurssi. Ilman Päivi Rahkosen ja Tuija Piltin tukea ja upeata vastaanottoa opettajistoon,  olisi tuon kurssin vetämiseen suostuminen ollut paljon syvemmän pohtimisen takana. Päivin ja Tuijan mukaan on ilo hypätä ja harvoin olen tuntenut itseni niin lämpimästi tervetulleeksi, kuin nämä kaksi hienoa naista ovat minut mukaan toivottaneet.

Saaristonavigoinnin suorittamisen jälkeen voi osallistua Päivin vetämälle Rannikkonavigoinnin kurssille ja sen jälkeen Tuijan vetämälle Avomerinavigoinnin kurssille. Lahdessa on siis paljon osaamista navigoinninkin näkökulmasta. Itse olen aikanani opiskellut Leinosen Jukan johdolla kaksi ensimmäistä kurssia sekä Lars Johanssonin johdolla Avomerikurssin. Jos aika antaisi myöden vaikkapa seuraavan Avomerikurssin osalta, voisin mennä uudelleen Tuijan oppiin, sen verran mielenkiintoista oli tuo tähtitieteellinen, eli avomerinavigointi.
Tuosta ovesta astuttiin sisään opettaja-auktorisointikoulutukseen.

Helsingin Navigaatioseuran kokoustilat sijaitsevat Puotilan venesataman tuntumassa.

Lahdessa, Ankkurinrannassa, voi ladata puhelintaan ilmaiseksi. Lahden kaupunki on mahdollistanut tämän aurinkopaneelin avustuksella. Ilahduin suuresti, kun tähän tolppaan törmäsin. Mielestäni tämä mahdollistaminen on mitä hienointa yhteisöllisyyden rakentamista ympäristöystävällisyyteen herätellen. 
Lataustolppa aurinkopaneeleineen.

Tarkempi kuva tekstistä ja alla yleisimmät latauspäät.

Hankkiessani navigaatio-opetusta varten ajantaisia kirjoja törmäsin John Nurmisen säätiön kustantamaan ja Marjo T. Nurmisen kirjoittamaan kirjaan, joka oli ihan pakko ostaa, vaikka kirjahyllymme jo ennestäänkin pullistelee erilaisista mielenkiintoisista kirjoista. Tähän Maailma piirtyy kartalle -kirjaan voi tutustua myös YouTubessa. Hieno on video, mutta hieno on kirjakin! Hatunnosto tietokirjailija Nurmiselle erittäin kattavasta teoksesta. Kirja on lähes kolmen kilon painoinen mestariteos, ei siis ihan sängyssä selällään luettavaksi tarkoitettu.
Luettavaa ja opiskeltavaa pitkäksi aikaa.
]]>
<![CDATA[Ja yhtäkkiä on jo marraskuu...]]>Sun, 08 Nov 2020 12:26:56 GMThttp://stimilon.fi/blogi/ja-yhtakkia-on-jo-marraskuuBlogikirjoittamisen kesäloma on lusittu. Huomasin jossain vaiheessa lokakuun alussa, että minulla ei ollut minkäänlaista intoa kirjoittaa oikeastaan yhtään mitään. Näinköhän kuluneen vuoden haasteet vaativat tässä kohtaa osansa. Päätin pitää kirjoittamisesta kesäloman. Se oli hyvä ratkaisu, sillä tänään kirjoittamisen aloittaminen oli helpompaa verrattuna edellisiin kirjoituksiin.

Lokakuun aikana koulunkäynti keskittyi lähinnä työharjoitteluun ja raivaussahakurssiin. Teinpä myös Navigaatioliiton auktorisoinnin, tästä myöhemmin lisää. Työharjoittelussa on ollut mukavaa ja olemme tehneet erilaisia retkiä. Niistäkin myöhemmin lisää. Tänään keskityn kehumaan Leenaa, koulumme opettajaa, jonka turvallisessa huomassa oli hyvä oppia raivaussahan huoltamista ja sen käyttöä. En olisi koskaan uskonut, kuinka mukavaa raivaussahaaminen oli! Hyvä saha, hyvät valjaat ja opettajan ohjeet, niin selkäkään ei tullut kipeäksi, vaikka hiki siinä hommassa tuli joka päivä, kun sahattiin.
Sahoja matkalla raivauspaikalle.
Huolletulla sahalla ja terotetulla terällä saa metsässä parempaa jälkeä.

Leena, esimerkillinen opettaja ja mielestäni ihan raivurikuningatar!

Myös työnohjaajaopinnot ovat edenneet. Marko ja Ulla ovat osoittautuneet oivaksi pariksi, joiden erilaisuudesta on hyvä ammentaa lisää omaan ammattitaitoon. Työnohjaajakoulutuksesta sanotaan, että se on rankka ja sisintä mylläävä. Jo lyhyt kokemus koulutuksesta kertoo minulle samaa tarinaa. Paljon on ollut ajatuksia päässä. 
Matkalla koulutukseen löysin keltaisen sydämen. Se lähti mukaan muistuttamaan minua luonnon meille hyväätekevästä voimasta. 
]]>
<![CDATA[Vesillä]]>Mon, 21 Sep 2020 11:09:01 GMThttp://stimilon.fi/blogi/vesillaKuluneella viikolla tuli oltua paljon vesillä erilaisilla kulkupeleillä. Suurin oppi viime viikolla tuli melonnasta. Junnu on mitä mainioin melonnanopettaja - sopivan tiukka ja silti lämmin ja inhimillinen. Pääsin kajakkiin vain yhtenä päivänä, koska aiemmin vaurioitunut olkapääni alkoi muistuttamaan hermoviasta ja koko vasen puoli oli kenkku, eikä sallinut enää keskiviikkona kajakkiin astumista. Mutta periksihän ei anneta! Olen ajatellut opetella melontaa pienempinä annoksina ja helpommissa oloissa. Hattu nousee korkealle muulle ryhmälle, joka meloi myös keskiviikon kovissa tuulissa Linkosaareen ja takaisin! Kaikki saimme myös tehdä pelastusharjoituksia. Siis jokainen oli pää alaspäin Päijänteen pinnan alapuolella - tosin häviävän pienen hetken. Jopa minä pääsin tuettuna takaisin kajakkiin. Viikon mustelmat (toissapäivänä laskettuna 37 kpl) siis ovat ansaittu onnistuneella suorituksella.
Junnu opettaa ja me kuuntelemme korvat höröllä.

Mari, Ryhdinrakentaja, nauttii opetuksesta ja kauniista säästä vielä tiistaina.

Keskiviikoksi keli muuttui toisenlaiseksi verrattuna tiistain aurinkoon.

Pääsin pitkästä aikaa myös purjehtimaan Pasin luotsaamana. Olimme Diman kanssa todella iloisia tästä mahdollisuudesta pysyä pää pinnan yläpuolella. Dima toimi "pinnamiehenä" paitsi orkesterin edessä, myös purjeveneessä - ja sai kehuja Pasilta purjehduspinnataidoistaan. Dima on kurssin käynyt purjehtija ja sen huomasi. Pasi itse on pitkän linjan purhjehtija, partioajoista saakka. Muiden purjehdusten ohella hän on tullut Atlantin yli purjeveneessä jo kolme kertaa, joten osaamista ja näkemystä on kertynyt Merimailitolkulla. Kiitos näille miehille mukavasta illasta Vesijärvellä.
Purjehtijoiden vuorovaikutusta pimenevässä illassa.

Myös Vesijärvi ja oma vene tuntui Pasista mukavalta, vaikka hän isoja vesiä onkin kolunnut pitkiä matkoja.

Toki omalla moottoriveneelläkin on oltu vesillä. Pääasia meillä on kalastus, nämä ovatkin lähiruokaa parhaimmillaan. Ja kyseessä on saavi, ei vati. Ihan kunnon ahvenia on Vesijärvi antanut pyytöihimme.

]]>
<![CDATA[Oppimisen iloa]]>Mon, 14 Sep 2020 11:36:41 GMThttp://stimilon.fi/blogi/oppimisen-iloaUuden oppiminen on aina ollut minulle mieluisaa. Vaikka välillä jotkut asiat hirvittävät, on entinen esimieheni Aki Heiskanen oikeassa sanoessaan, että haasteita ihminen kaipaa. Haasteita oli edellisellä viikolla ihan mukavasti. Sain tehtyä vihdoin Vuokraveneenkuljettajan lupakirjan loppuun ja sainkin Trafista veneilypuolelta jo loppuviikosta sähköisen todistuksen. Lupakirjan saanti edellytti kuitenkin taitokokeen tekemistä hyväksytylle taholle ja kiitos Lahden Navigaatioseuran kommodorille Pasille järjestelyistä, niin pystyin keskiviikkona tekemään taitokokeen Kesäpurje Oy:n Mika Piiroiselle. Suurkiitos Mikalle mukavatunnelmaisesta ja opettavaisesta koetilanteesta! Teimme erilaisia harjoitteita ja Mikan tarkan valvonnan alla oli hyvä ja turvallista kokeilla aiemmin opiettuja taitoja. Erityiskiitoksen Mika mielestäni ansaitsee juurikin siitä, että koetilanne sisälsi oppimista ja oli tunnelmaltaan ylipäätään turvallisuutta edistävä ja pisti ajattelemaan vastuuta asiakkaista ja heidän turvallisuudestaan.
Mika tarkkana veneessämme.

Nostin myös Melontaohjaajakoulutuksen kohdalla käteni ylös ilmoittautuen kurssille. Vähän edelleen mietityttää, kuinka siellä pärjään, mutta olen ajatellut edetä päivä kerrallaan. Työharjoittelun lisäksi tuntuu olevan tälle syyskuulle paljon kaikenlaista tekemistä. Juhani, Junnu, Vainio on Mikan tapaan varmasti vaativa, mutta samalla kannustava ohjaajien opettaja. Etenemme Suomen Melontakouluttajien ohjelman mukaisesti. Seuraava Työnohjaajakoulutuskin lähestyy, joten puuhaa riittää...
Opettajamme Junnu käy läpi kajakin huoltoa ja Leo ja Teea ovat tarkkana oppiakseen ja pistääkseen mieleen kaiken tarvittavan.
Myös vapaa-aika on sujunut osittain vesillä. Viime viikonloppuna oli hyvä kalastussää ja saimmekin Arin ja Diman kanssa hyvin ahvenia. Siitä lisää voi lukea Hollolan uistimen blogista.
Enonsaaren kaksoislaavu.
​​
Katasta on tullut innokas laivakoira.

Vuokraveneen kuljettajakirja oikeuttaa ja velvoittaa harjoittelemaan. Sunnuntaina oli hyvä harjoitella tuulisen sään aallokkoajoa.
]]>