<![CDATA[STIMILON-NOLIMITS - Blogi]]>Tue, 24 Nov 2020 12:56:56 +0200Weebly<![CDATA[Matkalla työnohjaajaksi]]>Tue, 24 Nov 2020 07:13:01 GMThttp://stimilon.fi/blogi/matkalla-tyonohjaajaksiKävin viime viikolla vierailulla Tampereella ystäväni Virpin luona. Virpi on tehnyt väitöksen Läsnäolon kokemukset lisäävät luovuutta, jossa todetaan, että "läsnäolon kyky on eräs tärkeä, puuttuva rengas, joka voi tuoda ratkaisuja ihmiskuntaa piinaaviin kysymyksiin". Esittelytekstissä todetaan myös, että "vastaus niin yksilöllisiin kuin globaaleihin ongelmiin voi löytyä juuri yksittäisten ihmisten ajattelutapojen muutoksista, rohkeudesta siirtyä itsekeskeisyyden ylläpitämisestä planeetan elämää ylläpitävän yhteisen hyvän edistämiseen. Tähän siirtymiseen tarvitaan läsnäolon taitoa." 

Näistä, ja monista muista meille tärkeistä teemoista oli hyvä jutella ajan kanssa. Kiitos Virpi ja Timo hienosta päivästä! 
Virpi ja Kata nauttivat luonnon eheyttävästä voimasta.

Nämä kalliot ovat varmasti kuulleet monta surua, murhetta, iloa, rakastumista, eroa - ja ihan vaan puhdasta läsnäolon hiljaisuutta.
Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, olen aloittanut opinnot, jotka tähtäävät työnohjaajuuteen. Viime viikonloppuna oli jälleen näiden opintojen lähipäivät. Vähänpä aavistin lähtiessäni Helsinkiin, mitä kaikkea päässäni liikkuikaan opintopäivien aikana. Työnohjauksen työnohjauksessa (TOTO) opetusvuorossa ollut Ulla liikautti sisintäni reilusti, mutta oikein sopivalla tavalla puhuessaan ammatinvaihtamisen haasteista. Olenhan ollut itse monta kertaa uuden edessä ja näin ollen yhtä usein vasta-alkajan roolissa. Julkinen kiitos Ullalle ajattelu- ja eheytymisprosessiin pukkaamisesta!

Jos työnohjaus tai työnohjaajuus kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteyttä Markoon tai Ullaan.

Työnohjaajaopintoihin kuuluvat myös pienryhmien kokoontumiset koulutusten väliajalla. Olen onnellisessa asemassa, sillä kun meillä on kasvokkainen tapaaminen, Lisa ja Jeska ovat luvanneet tulla meille näihin tapaamisiin. Mitenkäpä muuten osaisin heitä kiittää, kuin tarjoamalla mahdollisimman hyvää evästä ;-)
Työnohjaajaopiskelijan lukemistoa.

Pienryhmämme brunssi. Lounaskuvat jäivät ottamatta...

Työnohjaajaopinnot ovat myös vahva matka minuuteen. Tällä hetkellä minulla tuntuu olevan pinnalla ajatus siitä, että oppisin ymmärtämään, ohjaamaan tai edes jotenkin paremmin havainnoimaan erityisesti päänsisäistä dialogiani. Dialogia, jonka Marko on kuvannut Kehitystiimin Facebook -sivulle näin:

Dialogi on demokratiaa eri äänien välillä. Se on aktiivista työtä kuulla toinen, puhua kutsuvasti, rakentaa siltoja sanojen välille ja ponnistelua synnyttää yhteistä ymmärrystä, siitäkin mistä olemme erimieltä, tai emme ymmärrä vielä.
Ennen ja kaikessa, dialogi elää ihmisten ja sanojen välisissä tauoissa ja hiljaisissa hetkissä ja paljon enemmän kuin sanat pystyvät välittämään ja,,, Se on yhdessä hengittämistä ja resonointia
(M. Lamberg).

Metsässä on hyvä hengittää ja resonoida.
]]>
<![CDATA[Navigaatiota, aurinkokennolatausta sekä kartoosin aiheuttama ostos]]>Sun, 15 Nov 2020 09:13:14 GMThttp://stimilon.fi/blogi/navigaatiota-aurinkokennolatausta-seka-kartoosin-aiheuttama-ostosLokakuun aikana tulin tehneeksi myös auktorisoinnin navigoinnin opettajaksi. Tuon auktorisoinnin voi myöntää Suomen Navigaatioliitto. Ajatuksenani on pääasiassa perehtyä lisää navigoinnin pariin kartoosiin pahasti sairastuneena.

Jos navigointi kiinnostaa, täällä kotikulmilla Lahden navigaatioseuran opettajisto toimii opetuksen antajana. Opetus toteutetaan yhteistyössä Wellamo-opiston kanssa. Auktorisoinnin suoritettuani minua pyydettiin opettamaan ensi kevään Saaristonavigoinnin kurssi. Ilman Päivi Rahkosen ja Tuija Piltin tukea ja upeata vastaanottoa opettajistoon,  olisi tuon kurssin vetämiseen suostuminen ollut paljon syvemmän pohtimisen takana. Päivin ja Tuijan mukaan on ilo hypätä ja harvoin olen tuntenut itseni niin lämpimästi tervetulleeksi, kuin nämä kaksi hienoa naista ovat minut mukaan toivottaneet.

Saaristonavigoinnin suorittamisen jälkeen voi osallistua Päivin vetämälle Rannikkonavigoinnin kurssille ja sen jälkeen Tuijan vetämälle Avomerinavigoinnin kurssille. Lahdessa on siis paljon osaamista navigoinninkin näkökulmasta. Itse olen aikanani opiskellut Leinosen Jukan johdolla kaksi ensimmäistä kurssia sekä Lars Johanssonin johdolla Avomerikurssin. Jos aika antaisi myöden vaikkapa seuraavan Avomerikurssin osalta, voisin mennä uudelleen Tuijan oppiin, sen verran mielenkiintoista oli tuo tähtitieteellinen, eli avomerinavigointi.
Tuosta ovesta astuttiin sisään opettaja-auktorisointikoulutukseen.

Helsingin Navigaatioseuran kokoustilat sijaitsevat Puotilan venesataman tuntumassa.

Lahdessa, Ankkurinrannassa, voi ladata puhelintaan ilmaiseksi. Lahden kaupunki on mahdollistanut tämän aurinkopaneelin avustuksella. Ilahduin suuresti, kun tähän tolppaan törmäsin. Mielestäni tämä mahdollistaminen on mitä hienointa yhteisöllisyyden rakentamista ympäristöystävällisyyteen herätellen. 
Lataustolppa aurinkopaneeleineen.

Tarkempi kuva tekstistä ja alla yleisimmät latauspäät.

Hankkiessani navigaatio-opetusta varten ajantaisia kirjoja törmäsin John Nurmisen säätiön kustantamaan ja Marjo T. Nurmisen kirjoittamaan kirjaan, joka oli ihan pakko ostaa, vaikka kirjahyllymme jo ennestäänkin pullistelee erilaisista mielenkiintoisista kirjoista. Tähän Maailma piirtyy kartalle -kirjaan voi tutustua myös YouTubessa. Hieno on video, mutta hieno on kirjakin! Hatunnosto tietokirjailija Nurmiselle erittäin kattavasta teoksesta. Kirja on lähes kolmen kilon painoinen mestariteos, ei siis ihan sängyssä selällään luettavaksi tarkoitettu.
Luettavaa ja opiskeltavaa pitkäksi aikaa.
]]>
<![CDATA[Ja yhtäkkiä on jo marraskuu...]]>Sun, 08 Nov 2020 12:26:56 GMThttp://stimilon.fi/blogi/ja-yhtakkia-on-jo-marraskuuBlogikirjoittamisen kesäloma on lusittu. Huomasin jossain vaiheessa lokakuun alussa, että minulla ei ollut minkäänlaista intoa kirjoittaa oikeastaan yhtään mitään. Näinköhän kuluneen vuoden haasteet vaativat tässä kohtaa osansa. Päätin pitää kirjoittamisesta kesäloman. Se oli hyvä ratkaisu, sillä tänään kirjoittamisen aloittaminen oli helpompaa verrattuna edellisiin kirjoituksiin.

Lokakuun aikana koulunkäynti keskittyi lähinnä työharjoitteluun ja raivaussahakurssiin. Teinpä myös Navigaatioliiton auktorisoinnin, tästä myöhemmin lisää. Työharjoittelussa on ollut mukavaa ja olemme tehneet erilaisia retkiä. Niistäkin myöhemmin lisää. Tänään keskityn kehumaan Leenaa, koulumme opettajaa, jonka turvallisessa huomassa oli hyvä oppia raivaussahan huoltamista ja sen käyttöä. En olisi koskaan uskonut, kuinka mukavaa raivaussahaaminen oli! Hyvä saha, hyvät valjaat ja opettajan ohjeet, niin selkäkään ei tullut kipeäksi, vaikka hiki siinä hommassa tuli joka päivä, kun sahattiin.
Sahoja matkalla raivauspaikalle.
Huolletulla sahalla ja terotetulla terällä saa metsässä parempaa jälkeä.

Leena, esimerkillinen opettaja ja mielestäni ihan raivurikuningatar!

Myös työnohjaajaopinnot ovat edenneet. Marko ja Ulla ovat osoittautuneet oivaksi pariksi, joiden erilaisuudesta on hyvä ammentaa lisää omaan ammattitaitoon. Työnohjaajakoulutuksesta sanotaan, että se on rankka ja sisintä mylläävä. Jo lyhyt kokemus koulutuksesta kertoo minulle samaa tarinaa. Paljon on ollut ajatuksia päässä. 
Matkalla koulutukseen löysin keltaisen sydämen. Se lähti mukaan muistuttamaan minua luonnon meille hyväätekevästä voimasta. 
]]>
<![CDATA[Vesillä]]>Mon, 21 Sep 2020 11:09:01 GMThttp://stimilon.fi/blogi/vesillaKuluneella viikolla tuli oltua paljon vesillä erilaisilla kulkupeleillä. Suurin oppi viime viikolla tuli melonnasta. Junnu on mitä mainioin melonnanopettaja - sopivan tiukka ja silti lämmin ja inhimillinen. Pääsin kajakkiin vain yhtenä päivänä, koska aiemmin vaurioitunut olkapääni alkoi muistuttamaan hermoviasta ja koko vasen puoli oli kenkku, eikä sallinut enää keskiviikkona kajakkiin astumista. Mutta periksihän ei anneta! Olen ajatellut opetella melontaa pienempinä annoksina ja helpommissa oloissa. Hattu nousee korkealle muulle ryhmälle, joka meloi myös keskiviikon kovissa tuulissa Linkosaareen ja takaisin! Kaikki saimme myös tehdä pelastusharjoituksia. Siis jokainen oli pää alaspäin Päijänteen pinnan alapuolella - tosin häviävän pienen hetken. Jopa minä pääsin tuettuna takaisin kajakkiin. Viikon mustelmat (toissapäivänä laskettuna 37 kpl) siis ovat ansaittu onnistuneella suorituksella.
Junnu opettaa ja me kuuntelemme korvat höröllä.

Mari, Ryhdinrakentaja, nauttii opetuksesta ja kauniista säästä vielä tiistaina.

Keskiviikoksi keli muuttui toisenlaiseksi verrattuna tiistain aurinkoon.

Pääsin pitkästä aikaa myös purjehtimaan Pasin luotsaamana. Olimme Diman kanssa todella iloisia tästä mahdollisuudesta pysyä pää pinnan yläpuolella. Dima toimi "pinnamiehenä" paitsi orkesterin edessä, myös purjeveneessä - ja sai kehuja Pasilta purjehduspinnataidoistaan. Dima on kurssin käynyt purjehtija ja sen huomasi. Pasi itse on pitkän linjan purhjehtija, partioajoista saakka. Muiden purjehdusten ohella hän on tullut Atlantin yli purjeveneessä jo kolme kertaa, joten osaamista ja näkemystä on kertynyt Merimailitolkulla. Kiitos näille miehille mukavasta illasta Vesijärvellä.
Purjehtijoiden vuorovaikutusta pimenevässä illassa.

Myös Vesijärvi ja oma vene tuntui Pasista mukavalta, vaikka hän isoja vesiä onkin kolunnut pitkiä matkoja.

Toki omalla moottoriveneelläkin on oltu vesillä. Pääasia meillä on kalastus, nämä ovatkin lähiruokaa parhaimmillaan. Ja kyseessä on saavi, ei vati. Ihan kunnon ahvenia on Vesijärvi antanut pyytöihimme.

]]>
<![CDATA[Oppimisen iloa]]>Mon, 14 Sep 2020 11:36:41 GMThttp://stimilon.fi/blogi/oppimisen-iloaUuden oppiminen on aina ollut minulle mieluisaa. Vaikka välillä jotkut asiat hirvittävät, on entinen esimieheni Aki Heiskanen oikeassa sanoessaan, että haasteita ihminen kaipaa. Haasteita oli edellisellä viikolla ihan mukavasti. Sain tehtyä vihdoin Vuokraveneenkuljettajan lupakirjan loppuun ja sainkin Trafista veneilypuolelta jo loppuviikosta sähköisen todistuksen. Lupakirjan saanti edellytti kuitenkin taitokokeen tekemistä hyväksytylle taholle ja kiitos Lahden Navigaatioseuran kommodorille Pasille järjestelyistä, niin pystyin keskiviikkona tekemään taitokokeen Kesäpurje Oy:n Mika Piiroiselle. Suurkiitos Mikalle mukavatunnelmaisesta ja opettavaisesta koetilanteesta! Teimme erilaisia harjoitteita ja Mikan tarkan valvonnan alla oli hyvä ja turvallista kokeilla aiemmin opiettuja taitoja. Erityiskiitoksen Mika mielestäni ansaitsee juurikin siitä, että koetilanne sisälsi oppimista ja oli tunnelmaltaan ylipäätään turvallisuutta edistävä ja pisti ajattelemaan vastuuta asiakkaista ja heidän turvallisuudestaan.
Mika tarkkana veneessämme.

Nostin myös Melontaohjaajakoulutuksen kohdalla käteni ylös ilmoittautuen kurssille. Vähän edelleen mietityttää, kuinka siellä pärjään, mutta olen ajatellut edetä päivä kerrallaan. Työharjoittelun lisäksi tuntuu olevan tälle syyskuulle paljon kaikenlaista tekemistä. Juhani, Junnu, Vainio on Mikan tapaan varmasti vaativa, mutta samalla kannustava ohjaajien opettaja. Etenemme Suomen Melontakouluttajien ohjelman mukaisesti. Seuraava Työnohjaajakoulutuskin lähestyy, joten puuhaa riittää...
Opettajamme Junnu käy läpi kajakin huoltoa ja Leo ja Teea ovat tarkkana oppiakseen ja pistääkseen mieleen kaiken tarvittavan.
Myös vapaa-aika on sujunut osittain vesillä. Viime viikonloppuna oli hyvä kalastussää ja saimmekin Arin ja Diman kanssa hyvin ahvenia. Siitä lisää voi lukea Hollolan uistimen blogista.
Enonsaaren kaksoislaavu.
​​
Katasta on tullut innokas laivakoira.

Vuokraveneen kuljettajakirja oikeuttaa ja velvoittaa harjoittelemaan. Sunnuntaina oli hyvä harjoitella tuulisen sään aallokkoajoa.
]]>
<![CDATA[Kalassa Vesijärvellä]]>Mon, 07 Sep 2020 11:13:14 GMThttp://stimilon.fi/blogi/kalassa-vesijarvellaVesijärvi on mitä mainioin kalastuskohde. Olemme onnekkaita, kun meillä on mahdollisuus lähteä lyhyellä varoajalla kalaan. Varsinkin vesien hieman viilennyttyä kalaakin alkaa olla liikkeellä vähintään kohtuullisesti. 
Hieno aamutunnelma Messilän edustalla.
Aarre nimeltään Vesijärvi, on tämän sateenkaaren päässä.

Laivakoira Kata nauttii kalastusretkistä.

Moninaiset ovat Luonto-ohjaajaopiskelijan tehtävät. Niin on ainakin, jos omaa ammatillisesti jo kokemusta. Näin ollen olin vetämässä työharjoittelupaikassani Miete ry:llä strategiapäivää. Mikäpä on pohtia tulevaisuuden linjoja Tiirismaan ladun hienossa Rautakankareen majassa
Paitsi laivakoirana, Kata on kunnostautunut menneellä viikolla myös oivana strategiakoirana.

Jos aurinko ja kuu paistaa samanaikaisesti, vanhan kansan mukaan saa heittää ilmoille toiveen. Meillä kuunsiltana tunnettu ilmiö on Lontoon murteella Moonriver - viittauksena Tuonelan jokeemme.
​R.I.P. John Aigi.

]]>
<![CDATA[Valtakunnallinen kalastuspäivä sekä työnohjaajaopintojen aloitus]]>Mon, 31 Aug 2020 13:23:25 GMThttp://stimilon.fi/blogi/valtakunnallinen-kalastuspaiva-seka-tyonohjaajaopintojen-aloitusViime keskiviikkona vietettiin valtakunnallista kalastuspäivää. Lahdessa on perinteenä, että Päijät-Hämeen kalatalouskeskus järjestää tuolloin tapahtuman Pikkuveskun rantaan. Toiminnanjohtaja Joonas Rajala oli saanut jälleen mukaan monta toimijaa toteuttamaan päivää ja antamaan mahdollisuuden nuorille. Haastateltiinpa heitä radioonkin. Päivässä oli mukana myös Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö, Päijät-Hämeen Jätehuolto että "Roskariikkis", Puhdas Päijät-Häme -luonnonsuojeluyhteistyön vetäjä. Mukana oli tosiaan innokkaita onkijoita kouluilta sekä luonnollisesti muuta yleisöä. 
Joonas aamutoimien tunnelmissa.

Mika Moksu Lahden radiosta haastattelee pääjehuja.

Vesijärvisäätiö näkyy myös vaatteissa.

Salpauksen tuoreet Ympäristönhoitajaopiskelijat opastivat hienosti Vesijärvisäätiön pisteellä.

Akvaariossa oli monenlaisia kaloja. Montako sinä tunnistat tästä kuvasta?

Riikka opastaa oikeaoppisessa roskien keruussa.

Paitsi Luonto-ohjaajaksi, olen opiskelemassa myös työnohjaajaksi. Opinnot kestävät kaksi vuotta ja niiden järjestäjänä on Kehitystiimi. Kouluttajina meillä ovat Marko Lamberg sekä Ulla Nuutinen. Kahden ensimmäisen päivän peruteella uskaltanee sanoa, että on tulossa rikas ja rankka kaksivuotinen meille kymmenelle opiskelijalle - sen verran syvään sukellettiin heti alkuunsa. Oman peilinsä eteen käveleminen on mielenkiintoista, hyvässä ja turvallisessa seurassa kurkistaminen tuohon henkiseen peiliin voi tuottaa Joonas Kokkosen teoksen Durch einen Spiegel (peilin läpi) kaltaisen kokemuksen.
Reflektointia tuon lokin kanssa, vai kuitenkin itseni kanssa?

Samalla tavalla, kuin polut luontoon syntyvät kävelemällä, myös ystävyyden polut syntyvät vuorovaikutuksessa, jossa on hyvä ja turvallista olla.
​ 
]]>
<![CDATA[Pari viikkoa vierähti pian - veneilyä ja onkimista.]]>Sat, 22 Aug 2020 14:03:29 GMThttp://stimilon.fi/blogi/pari-viikkoa-vierahti-pian-veneilya-ja-onkimistaKaksi viikkoa vierähti todella nopeasti. Taisin blogitaipaleen alkupuolella kirjoittaa, että pyrin kirjoittamaan viikoittain, mutta matkaan tulee mahtumaan myös poikkeuksia tästä rytmistä. Nyt on kulunut pari viikkoa edellisestä kirjoituksesta.

Kävimme koulun kanssa opettelemassa veneilyn jaloa taitoa käytännössä. Niken hellässä huomassa on hyvä oppia niin vesilläkulun sääntöjä ja ohjeistuksia kuin sitä niinsanottua perstuntumaa veneeseen. Koulun Rappen on isompi ja huomattavasti tuuliherkempi verrattuna omaan veneeseemme. Sen huomasin erityisesti rantautuessa. Tuona ajopäivänä oli kuitenkin aika navakka tuuli. Mukava ja mielenkiintoinen koulupäivä!
Rappen, Nikke ja oppilaat.

Mallikasta ajoa Niken tarkkaillessa taitojamme.
Käkisalmen sillan alusta on kaunis.

Ei ollenkaan hassumpi koulupäivä...

Kävimme eilen viettämässä Mietteen porukan kanssa onki-iltapäivää. Mietteeläiset ovat aiemminkin pitäneet vastaavia tapahtumia, mutta nyt otettiin mukaan vähän enemmän evästä - pääsinhän vaikuttamaan asiaan ;-) Samalla tutustuin uusiin Mietteen jäseniin ja toivonkin, että heistä tulee vielä innokkaita luontoryhmäläisiä, jahka saamme ryhmät ja tulevan toiminnan suunniteltua kunnolla. Varsinaisesti työharjoitteluni alkaa kuun viimeinen päivä, mutta mikäs on ottaessa pientä varaslähtöä onkimalla.
Onkimassa kauniina päivänä - voiko sen paremmin viettää aikaansa? (Kuva: Riikka Salmi)
Rauhoittava maisema ja mukavia ihmisiä. (Kuva: Riikka Salmi)
Retkigrillissä valmistuneet hodarit maistuivat myös Mietteen toiminnanjohtaja Riikalle.

Pitihän ne kalat mitata ja arvojärjestys laittaa kohdilleen - keskellä se onnekkain kalamies.

Naisvoimalla nostettu päivän suurin kala.

Mutta kahdella pienellä mentiin tämän leikkimielisen kisan kärkipaikalle, sillä yhteismitta ratkaisi pelin.

]]>
<![CDATA[Tenovuonolle, kotiin ja vesille]]>Sun, 09 Aug 2020 15:42:47 GMThttp://stimilon.fi/blogi/tenovuonolle-kotiin-ja-vesilleVuodet vierivät ja kesät loppuvat aikanaan. Jälleen on ollut aika palata kotiin ja Lahdessa olevan arjen askareisiin. Olen onnellisessa asemassa, koska arjessani saan opiskella ja tehdä asioita, joista pidän.

​Ennen paluutamme käväisimme vielä Tenovuonon suulla Tanamunningenin Sandbuktalla. Jälleen kerran kuvat eivät tee oikeutta sille valtavalle kauneudelle, jota tuo karu luonto tarjoaa. Puhuin puhelimessa, tai tarkemmin ottaen yritin puhua puhelimessa, noustessani ensimmäisen kuvan ottopaikan kumpareelle. En tiedä sainko sanottua, että itkuhan tässä pääsee, ennen kuin kentät katosivat ja puhelu katkesi. Vaikka olen jo monia kertoja Sandbuktalla käynyt, jokainen kerta tekee vaikutuksen minuun ja jälleen kerran ylämäen aiheuttaman puuskutuksen lisäksi avautuva maisema salpaa hengityksen. Ensi talven aikana, suljettuani silmäni, haluan "katsoa" tätä maisemaa vielä usein juuri ennen unta.
Tuolta aukosta alkaa äärettömältä tuntuva Jäämeri.

Rannan kauneutta.

Sateenkaaren päästä löytyy se varsinainen aarre ilman aarrearkkua.

Kotiin on hyvä palata ja arki on elämän tärkein elementti. Paljon on opittavaa alla olevan kallion kaiverruksesta. Se on tehty jo aikaa sitten, ennen toista maailmansotaa ja muistuttaa ainakin minua siitä, mitä ei pitäisi pitää itsestäänselvyytenä. Synnyinmaa voi olla Suomi, mutta sen voi ajatella olevan myös tämä "äiti maa" - siitä on syytä pitää huolta. Kaunis on ainakin Hahmajärvellä synnyinmaa ja sen vedet.
Kaunis olet synnyinmaa. Usean metrin mittainen kaiverrus vuodelta 1931.

Kaunis on myös ilta Vesijärvellä.

Ja kaunis on tulen hehkukin.

Kävin ystäväni kanssa marjareissulla ja tutustumassa Kimolan kanavaan sen avajaispäivänä 3.8.2020. 12 metrin tiputus kanavan tunnelin päähän on hurjan tuntuinen
Kimolan juuri avattu kanava.
Vaikuttava sulkuportti. Kovin pieniä ovat ihmiset taustalla.

Punapuolat odottavat poimijaansa.
]]>
<![CDATA[Pykeija]]>Sun, 02 Aug 2020 16:29:12 GMThttp://stimilon.fi/blogi/pykeijaPykeija on kylä, johon liittyy paljon suomalaista historiaa. Kylästä, Kveeneistä ja alueen ajasta ennen teitä kannattaa lukea esimerkiksi Samuli Paulaharjun Ruijan suomalaisia -kirjasta. Myös Retkipaikan esittely Pykeijasta on kattava, enkä siksi ala tähän kirjoittamaan sen enempiä kuvauksia Pykeijasta. Pääsin mukaan Juhan porukkaan kalastusretkelle, enkä olisi voinut saada hienompaa päivää "lahjaksi" Jäämereltä! Kiitos vielä Juha sukulaisineen ja Lohirannan porukka, jotka olitte mukana. Tita ja Tapani: saatte kyllä kuvia sähköpostiin, jahka ehdin ne teille tehdä. Toivottavasti lähipäivinä. Alla kuvia hienosta ja muistorikkaasta päivästä. Leifin kanssa onneksi sovittiin, että tapaamme ensi kesänä uudelleen. 
Leif Ingilæ - luotettava kippari ja taitava kalastaja.

Pyydöt turskalle.

Nillan komea turska. Isä-Tapani seuraa ylpeänä taka-alalla, kun nuori polvi näyttää mallia.
Olenkohan jotenkin hassu, kun ihastuin tähän kompassiin kovasti...
... ja suorastaan sekopäisesti ihastuin Jäämereen ja tähän veneen perävanaan?

Ennen kuin rapumerta saatiin ylös, joutui Leif tekemään korjaushommia. Kuva ei kerro sitä, millaiset olosuhteet hänellä olivat korjausta tehdessä. Korkealla veneen kallistukset olivat lievästi ilmaistuna voimakkaita!

Tulihan niitä kuningasrapujakin.

Juha ja Leif hoitivat perkuun vahvalla kokemuksella.

Toisaalta, me naiset - Tita ja minä - taisimme olla NE kalamiehet tällä reissulla, vaikka Juha pieniä turskia makeammaksi mainostikin ;-) 

Saapuminen Pykeijan satamaan. Toivottavasti pääsen tänne vielä uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen. Sanoinhan, että olen sekopäinen, sanoinhan?

]]>