Tämän vuoden talviloma ei ole ainakaan ollut hiihtoloma, eikä oikeastaan edes talviloma. Siitä huolimatta viikon kelit suosivat ulkoilua ja minulla oli mahdollisuus tutustua erilaisiin retkikohteisiin työharjoittelun väen tulevat retket mielessä - pääsinpä vielä tänään pilkillekin!

Hammonjoen perhokalastusalue Hollolassa tarjoaa mahdollisuuden pieneen purolirkkimiseen. Kevyillä vermeilläkin elämykset toki jäävät vaatimattomiksi normaalilla kesävedellä. Kävimme tarkastamassa Hammon laavulla joen tilannetta ja totesimme senkin olevan korkeammalla kuin yleensä näihin aikoihin. Koskikohtaakin voi sanoa jopa vuolaaksi. Toki sielläkin piti keittää kahvit... Harmillista on, että jotkut "valopäät" olivat raahanneet toisen pöytä-penkki -yhdistelmän alarinteeseen, paikkaan, jossa niistä ei ole mitään hyötyä. Sotkeminen ja ilkivalta pilaavat liian monta hyvää asiaa myös meillä Päijät-Hämeessä.

Hammonjoen tunnelmaa.
​

Kata tarkastamassa laavun kuntoa.
​

Kävin myös Paistjärven Pirunkirkolla ystäväperheen kera. Myös tuohon hienoon Heinolalaiseen kohteeseen voisi hyvin viedä Mietteen jäseniä retkelle. 

Pirunkirkon koko sykähdyttää kulkijaa.
​

Karttakuva ei ole ihan se selkein, mutta ajanee asiansa.
​

Uskaltauduimme aikuisella porukalla tänään vielä Siikaniemeen pilkille. Hyvään pilkkireissuun kuuluu luonnollisesti pannukahvit paistetun leipäjuuston kera ;-) 
​

Jäätaidetta.

Tällä kertaa luontoaihe tässä blogissa keskittyykin koulun sijaan pyrähdykseemme Rovaniemellä. Ystävämme, jotka itse ovat luontoystäviä vihittiin viikonlopun aikana ja saimme iloksemme olla todistamassa nuoren perheen suurta juhlaa. Vielä täälläkin lämpimät onnittelut hienolle perheelle! 

Hääjuhlapaikkana toimineen erämajan ja kodan edustalla oli erittäin kauniit ja tunnelmalliset lyhdyt.
​

Kodassa oli hyvä välillä rauhoittua juhlahumun keskellä ja nauttia tulen ritinästä.
​

Sen verran kouluasiaa on kuitenkin pakko lisätä, että koska tämä pilvikerros oli lähimpänä maata, ei kuitenkaan pilvien alimmalla tasolla ja on muodoltaan pitkulaisia jonoja, epäilen tämän olevan altocumulus nimistä pilvimuodostelmaa. Näin opintoihin liittyvää yleisimpien pilvimuodostelmien tuntemusta voi opiskella myös tällaisella juhlamatkalla.

Kulunut viikko on ollut rauhallisen mukava. Olimme sunnuntaina hyvällä tiimillä, Jukka, Teea, Maikki, Karoliina ja minä, isännöimässä LAB:in kansainvälistä vaihto-opiskelijaporukkkaa. Saamamme palautteen mukaan päivä sujui leppoisasti, vaikka säidenhaltia ei ollutkaan ehkä ihan kokonaan puolellamme. Päivä koostui erilaisista toiminnallisista rasteista sekä nuotiolounaasta. Pääsivätpä vaihto-opiskelijat vielä testaamaan koulun rantasaunaakin. Erikseen täytyy kehua Teean valmistamia smetanasillejä sekä sipulihilloketta. Alla oleviin kuviin on kysytty lupa niin Luonto-ohjaajilta kuin vaihto-opiskelijoilta. 

Maikki toimi päivän ruokavastaavana, Teea (takana) puolestaan autettuaan Maikkia valmisteluissa ja esillepanossa veti päivän luontopolkua. 
​

Minä puolestani vedin tulirastia, jossa jokaisen ryhmän jäsenen tuli tehdä kiehisiä ja ryhmän piti saada aikaiseksi tulet.
​

Onnistuneen nuotionsytytyksen jälkeen päästiin paistamaan makkaraa osana kotalounasta.
​

Tätä kuvaa katsomalla ymmärtää kyllä, miksi opiskelijoita ei voinut päästää jäälle. Se oli ehkä päivän suurin harmituksen aihe. Moni oli odottanut avannossa käyntiä.
​

Kävin viikolla myös koululla suunnittelemassa opintojeni kulkua. Mikäs on sen parempi paikka suunnitella opintoja kuin kota. Tulilla syntyy parhaat suunnitelmat ;-) 

Aloitin työharjotteluni mieluisessa paikassa. Olen aiemmassa työssäni tehnyt yhteistyötä Miete ry:n kanssa ja ilokseni pääsin sinne myös työharjoitteluun. Mietteen sivuilta napattua: Yhdistyksemme on kaikille mielenterveyskuntoutujille tarkoitettu avoin yhteisö. Olemme uskonnollisesti, poliittisesti ja aatteellisesti sitoutumattomia eikä kukaan yksityinen jäsen voi kieltää muita ihmisiä tulemasta yhdistyksen toimitiloihin. Hyväksymme erilaiset ihmiset ja erilaiset mielipiteet. Pyrimme tukemaan ja auttamaan toinen toisiamme. Toimimme keskinäisen kunnioituksen periaatteella.

Harjoittelun aikana olen mukana viemässä Mietteen jäseniä erilaisille luontoretkille. Joutuupa myös työntekijäyhteisökin harjoittelun näyttöjen kohteeksi. Näistä retkistä ja muista harjoitteluun liittyvistä asioista kirjoitan lisää, jahka tulevat ajankohtaiseksi. 

Miete Ry:n uudehko toimitila Hennalassa.
​

Rohkeasti ovesta sisään, osoitteessa Pataljoonankatu 8.
​

Tälle viikolle osui täyden päivän mittainen mielenkiintoinen Kansanterveyttä metsästä -seminaari. Seminaarin esittelyn mukaan Suomi on täynnä metsiä, ja metsät ovat osa suomalaista elämänmuotoa ja hyvinvointia. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Luonnonvarakeskus ja Tapio Oy järjestivät seminaarin keskiviikkona 5.2.2020 Tiedekeskus Heurekassa.

Seminaarissa oli myös painavaa asiaa Päijät-Hämeestä. Kehittäjäylilääkäri Risto Kuronen kertoi Keskussairaalan ympärille rakennettavasta (osin jo tehdystä) terveysmetsästä. Lisää toteutettavista suunnitelmista voi lukea Iina Westerlundin Diplomityöstä.  

Seminaarin anti tuki ajatuksiani siitä, että luonnon monimuotoinen ja kestävä hyödyntäminen on nouseva trendi ja me luontoalan opiskelijat olemme uuden, tulevan Megatrendin aallon harjalla. Luonnon hoitavista ja hyvinvointia edistävistä ilmiöistä alkaa olla tarkennettua tietoa. Tosin tutkija toisensa jälkeen kaipasi lisää tietoa, joka on  tutkittua ja käytäntölähtöistä. Laajasta osaamisesta ja ansioituneista puhujista haluan nostaa esiin Anders Mickosin. Hän joukkoineen on tehnyt Sipoossa valtavan hyvää työtä. Minulla oli ilo viime vuoden puolella hieman tutustua tähän työhön jo ennen tätä seminaaria. 

​Seminaarin striimaus on katsottavissa jälktallenteena Youtubesta. Klikkaamalla videon alta Tapion logon vierestä  saa auki ohjelman, jossa on myös linkit suoraan esiintyjän esityksen alkuajankohtaan.

Kun puhujana on tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen Luonnonvarakeskukselta, voi luottaa ylläoleviin luonnon hoitaviin ominaisuuksiin.
​

Olen aina luottanut - ja edelleen luotan luonnon ja metsän hoitavan sekä lisäävän paitsi hyviä päiviä elämään, myös hyvää elämää päiviin <3.

Kuluneella viikolla olimme koulun kautta Päijät-Hämeen Kalatalouskeskuksen järjestämissä pyydystalkoissa. Kyseisenä päivänä pidettiin myös miniseminaari, joten me kuulijat saimme mukavan tekemisen lisäksi tuhdin annoksen tietoa kalaston ja kalavesien tilanteesta nykyisin sekä historiakatsauksen menneiden vuosienkin tilanteeseen. Seminaarin esitykset tulevat lähiaikoina Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön sivuille.

Kuvat kertokoot talkoiden hienosta tunnelmasta lisää...

Seminaariohjelma

Semiaariyleisöä; etualalla Salpausselkä Geopark -projektin kantavia voimia.
​

Tästä lähtee muotoutumaan Weke-katiska.
​

Katiskanteon tarpeistoa.
​

Taitavissa käsissä muotoutuu hyvä pyytö.
​

Lähes valmis katiska.
​

Tässä syntyy kuhien kutupeti.
​

Kokeneen tekijän työ näyttää helpolta, vaikka se ei sitä aina olekaan.
​

Paula ja Lotta, ympäristönhoitajien opettajat, ihailevat varsinaista kuhien kutupetiä.
​

Ympäristönhoitajaopiskelijat rakensivat ankeriaille suojaa.
​

Pääsin kuluneella viikolla Kimmon kanssa myös vähän pyytämään kalaa. Isolla Tiilijärvellä jään paksuus oli niin hyvä, että siellä uskalsi pilkkiä turvallisesti. Aikamoinen pyry oli, mutta ainahan päivä on parempi kalassa kuin sisätiloissa. 

Pyryttää, mutta mukavaa on.
​

Kimmo lempipuuhassaan.
​