Olen ollut Lahden Navigaatioseuran jäsen 20 vuoden ajan. Kävin ihan vuosituhannen alussa niin saaristo- ja rannikkolaivurin kurssit kuin avomerikurssinkin. Avomerikurssin oikea nimi taitaa olla tähtitieteellisen merenkulkuopin tai tähtitieteellisen navigoinnin kurssi. Olin myös parin vuoden ajan toisena opettajana saaristo- ja rannikkolaivurikursseilla. Tosin aika on hävittänyt osan tuolloin opitusta tiedosta ja kertaus on ollut enemmän kuin paikallaan. Kertausta tuli myös Vuokraveneen kuljettajankirja tutkinnon opiskelun yhteydessä, vaikka tutkintoa ei saatukaan järjestää koronan vuoksi. Uusi mahdollisuus tullee ensi syksynä. 

Lahden Navigaatioseuralla on myös oma tukikohta Enon saaressa. Olemme kuluneen viikon aikana käyneet mieheni Arin sekä Kimmon ja Vesan kanssa vähän hommissa Enon tukikohdassa. Rannasta oli katkennut veteen kaksi valtavaa oksaa, joista olisi voinut heposti tulle vesiliikenteelle vaarallisia uppotukkeja. Aluksi kävimme Kimmon kanssa vetämässä oksat rantaan, sitten myöhemmin Ari pätki ne moottorisahalla sopivan pituisiksi ja tänään Vesan kanssa kävimme pilkkomassa vielä pätkät tuleviksi polttopuiksi. Enon tukikohta on hieno mahdollisuus pitää taukoa kalastuksen lomassa ja siksipä on hyvä välillä osallistua talkoohommiin sen ylläpitämiseksi.

Lahden Navigaatioseuran tukikohta.
​

Vesa kirveen varressa.
​

Opintoihimme kuuluu erilaisten kasvien, eläinten ja luonnonilmiöiden tunnistaminen. Oma osaamiseni on sen verran hataraa, että päätin tehdä itselleni Tunnistusoppaan. Oppaan teko lähti ehkä "vähän lapasesta" ja siitä tuli hieman yli 200-sivuinen opus. Oppaassa kaikista kasveista ja eläimistä on kuva ja pieni selitys sekä tietysti linkki lähteeseen. Aika jos toinenkin on kahden viimeisen kuukauden aikana oppaaseen vierähtänyt (aloitin sen tammi-helmikuun vaihteessa), mutta nyt se on valmis! Lajit ja ilmiöt oppaaseen valikoitui luonnollisesti oman tutkintomme perusteista. Jaoin oppaan opiskelijakollegoilleni sekä opettajille, jos siitä olisi jotain iloa heillekin.

Hommaa oli, mutta kyllä kannatti!
​

Tämän kaunokaisen tunnistin jo entuudestaan. Sinivuokkohan se siinä kurottelee kohti aurinkoa Enon tukikohdassa. 
​

Saapas nähdä, miten käy tänä vuonna Tenon kalastuksen ja millä reunaehdoilla on mahdollista lähteä kesällä mökille... Utsjokea alkaa olla jo kovasti ikävä!

Tämä kuva on otettu viime kesäkuun toisena päivänä...
​

Enossa käydessämme syömme aina kunnon eväät nokipannukahveilla. Tässä Kata haikailee tulilla lämmitetyn juustoleivän perään.
​

Intro
​Tämä artikkeli on tuotettu osana SEO-koulutusta. Viittasin tähän Himarin koulutukseen jo viime viikon tekstissä. Julkaisen artikkelin samalla, kun palautan tekstin Marinella Himarille tarkastukseen. Julkaisen sen siis tarkastamattomana!
​
Luonto-ohjaaja – yksi luontolähtöisten palveluammattien peruskoulutuksista
Oma polkuni luonto-ohjaajaksi on pitkä ja monta erilaista mutkaa sekä maaperää sisältävä. Olen kuitenkin ihan pikkutytöstä saakka ymmärtänyt luonnon lohduttavan ja antavan voimaa – jakavan ilot ja surut.  Olen myös onnekseni saanut 35 vuotta sitten rinnalleni miehen, joka ymmärtää myös sen puolen minussa ja olemmekin pitkin elämää olleet yhdessä erilaisilla retkillä, pääasiassa kalastuksen merkeissä. Tällä Stimilon-sivustolla viitataankin Hollolan Uistimeen ja sen blogiin. Näin ollen ei olekaan ehkäpä kovin suuri yllätys, että päädyin opiskelemaan juuri luonto-ohjaajaksi Salpauksessa, Asikkalassa. Pystyn yhdistämään aiemmat ammattini ja osaamiseni jälleen uuteen. Elämänmittainen oppiminen on mukavaa!
Salpaus mainostaa omaa luonto-ohjaajan koulutustaan seuraavilla virkkeillä: ”Nautitko luonnossa liikkumisesta ja onko metsässä kulkeminen mielestäsi rauhoittavaa? Opiskele luonto-ohjaajaksi Salpauksessa ja työllisty alalla, josta oikeasti pidät.”  Luonto-ohjaajasta voisi sanoa sen virallisen määritelmän, Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto, lisäksi, että se on ehkäpä sellainen köyhän miehen eräopas. Meiltä ei vaadita kaikkia samoja asioita, kuin Erä- ja luonto-oppaan koulutuksessa, joka on Luontoalan ammattitutkinto. Luonto-ohjaajan koulutukseen voi hakea suoraan peruskoulusta, mutta tällä hetkellä suurin osa opiskelijakollegoistamme on jo elänyt enemmän tai vähemmän peruskoulun jälkeisiä vuosia. Ammatin vaihtajia, tai sitä suunnittelevia tuntuisi opiskelijoistamme olevan suurin osa.

Salpauksen Asikkalan kampuksen ranta tammikuisena aamuna.
​

Koulutussisällöt ovat joustavia ja monipuolisia
​Lainaan tähän suoraan tekstiä Salpauksen Luontoalan perustutkinnon kuvauksesta. Koulutus toteutuu Asikkalassa lähiopetuksena, tosin tässä erityistilanteessa myös me opiskelemme etäopintoina erilaisia kanavia hyödyntäen. Alla siis suora lainaus:
Luontoalan osaamisalan suorittanut luonto-ohjaaja toimii erilaisissa luontoon liittyvissä käytännön ohjaustehtävissä pääasiassa matkailu-, vapaa-aika- ja hyvinvointipalvelujen alalla. Hänellä on hyvät tiedot luonnosta ja sen ilmiöistä ja taidot luonnossa liikkumiseen. Hän on perehtynyt kotiseutunsa luontoon ja sitä kestävällä tavalla hyödyntävään kulttuuriin ja perinteeseen. Hän osaa käyttää ammattimaisesti tarvitsemiaan työkaluja ja – välineitä ohjelmapalveluiden ja erilaisten luonnossa toteutettavien toimintojen järjestelyissä. Hän tuo luontevasti esille omaa osaamistaan ja kertoo ja esittää elävästi tarinoita luonnosta ja sen ilmiöistä. Hän toimii työryhmän jäsenenä isojenkin asiakasryhmien kanssa toimittaessa, auttaen heitä kokemaan uusia elämyksiä suomalaisessa luonnossa. Luonto-ohjaaja osaa kohdata erilaisista kulttuureista tulevia asiakkaita ja tulee toimeen vieraalla kielellä. Hän on palvelutilanteessa asiakaslähtöinen asettaen kuitenkin turvallisuuden etusijalle. Valintojensa mukaisesti hän voi erikoistua esimerkiksi erilaisten ohjelma- virkistys- ja ulkoilupalveluiden järjestämiseen, erityisryhmien ohjaamiseen, vaelluksen ohjaamiseen, ulkoilureittien rakentamiseen ja hoitoon, luonnonsuojelualueiden kunnostukseen ja hoitoon ja luontoselvitysten laadintaan.

Metsästä hyvää mieltä, rauhaa ja liikkumisen iloa.
​

Luonto-ohjaajan koulutussisältöihin voi tutustua vielä tarkemmin Opintopolkupalvelun e-perusteissa. Koulutus kestää perusmuodossaan kolme vuotta ja kattaa 180 opintosuorituspistettä. Pistemäärä koostuu pakollisista ja valinnaisista aihealueista. Yhteisten (yleisten) aineiden lisäksi pakollisiin kokonaisuuksiin kuuluvat Kestävällä tavalla toimiminen ja Luonnossa ohjaaminen. Valinnaisina aihealueina voivat olla esimerkiksi Vaelluksen ohjaaminen luonnossa, Maastossa ruokaileminen tai vaikkapa Erityisryhmien ohjaaminen luonnossa.

Omien kokemuksieni mukaan aiempien opintojen ja erilaisten suoritusten hyväksiluku toimii näppärästi ja oman opintokokonaisuuden suunnittelu on joustavaa ja sitä voi tarvittaessa opintojen edetessä myös muokata omien mieltymysten mukaiseksi ja osaamisvajeiden täyttämiseksi. Näin ollen henkilökohtaistaminen opinnoissa ei ole mielestäni vain juhlapuheita, vaan arjessa tapahtuvia käytännön valintamahdollisuuksia. Pääsemme ainakin veneilemään, melomaan, käyttämään sahoja, ajamaan mönkijällä ja kelkalla sekä retkeilemään mitä hienoimmissa paikoissa erilaisina vuodenaikoina. Tätä kaikkea turvallisesti ja ohjatusti.

Voin lämpimästi suositella hakeutumista luonto-ohjaajan opintoihin Asikkalaan. Siellä sinua odottaa mukava ja aiheesta kiinnostunut joukko niin henkilökuntaa kuin opiskelijoita!

Aiemminkin olemme veneilleet ja kalastelleet ystävien kanssa - tässä Elisan ja Harrin kera kuhajahdissa, mutta koulusta saa lisää oppia ja varmuutta erilaisten luontokokemusten ohjaamiseen ja toivottavasti hyvän mielen tuottamiseen vielä monille tulevina vuosina.

Kävimme tänään ystäväperheen kera kävelemässä Iso Melkuttimella. Nautimme hyvistä eväistä ja taisipa joku narrata kalojakin. Tämä Lankalauantai oli mitä parhain ulkoilupäivä! Iso Melkutin sijaitsee Lopen kunnassa ja kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan sekä rantojen ja harjujen suojeluohjelmaan. Sitä sanotaan muiden muassa sukeltajien paratiisiksi. Myös Retkipaikan teksti oli vuolaasti paikkaa kehuva. Ja täytyy tämän päivän kokemuksen myötä todeta, että mikään edellisistä linkeistä ei kehu paikkaa turhaan. 

Iso Melkuttimen kirkasta vettä.
​

Sillalta oli hyvä tarkkailla ympäröivää luontoa.
​

Kata tuuheine turkkeineen nautti tuulesta ja loisti kilvan auringon kanssa.
​

Erältä, eräistä on Marinella "Monni" Himarin esikoisteos, jonka hän julkaisi hiljattain. Osallistun Himarin tekemälle SEO-kurssille (hakukoneoptimointia) ja voin todella lämpimästi suositella tuota kurssia. Kurssin myötä tulin hankkineeksi myös tämän Himarin esikoisteoksen. Onneksi! Pitkään aikaan ei mikään kirja ole saanut aikaan yhtä paljon kylmänväreitä, kuin Marinellan kirja. Sen verran paljastan, että kirjan alussa Himari kertoo kirjoittaneensa tekstin "Kunnioituksesta itse mestarin, Juhani Ahon muutaman sivun mittaisia lastuja kohtaan, jotka mielestäni ovat lyhytproosaa parhaimmillaan." (Himarin alkuteksti.) Meillä Erältä, eräistä päätyy kirjahyllyymme juurikin Ahon Lohilastujen, Yrjö Kokon kirjojen sekä Isaac Waltonin Oivallisen onkimiehen kanssa samalle hyllylle. 

Kiitos Marinella Himari! Hienovaraisen, kuvailevan ja tunteita herättävän tekstin taitajalle - eräilijälle, joka on jättänyt minuun jäljen, vaikka emme (vielä) olekaan tavanneet.

Viikon kohokohta; hieno kirja, kahvit kuksasta ja jäätelöä. Mitäpä ihminen muuta kaipaa!
Kirja päättyi vain aivan liian pian (tulin lukeneeksi sen melkein yhdeltä istumalta - kahvit piti juoda välissä)
- sitä olisi voinut helposti lukea vielä muutamia satoja sivuja lisää. 

Opiskelumme jatkuu edelleen etäopintoina. Siitä huolimatta olen onneksi päässyt päivittäin ulos lähimetsiin. Onpa koulutehtävien tiimoilta tullut käytyä ihan autoillenkin pienellä kävelylenkillä. Tein nimittäin perinnebiotooppitehtäväni Ristolan laitumesta. Ristolan laidun on yksi maamme vanhimipia kivikautisen asutuksen löytöalueita. (Ne vanhimmat taitavat sijoittua kesämökkimme läheisyyteen Nuorgamin Ala-Jalveen). Ristola on siitäkin hieno paikka, että sen läpi virtaa Porvoonjoen uoma - joen alkupäätä. Lisätietoa Ristolan alueesta saa esimerkiksi Museoviraston Kulttuuriympäristön palveluikkunasta.

Vaikuttava kuusi Ristolan pellon reunalla.
​

Sympaattinen silta merkityn polun varrella.
​

Tämä telkkä ei ollut vakuuttunut intiaanihiivinnän taidoistani, vaan karkasi Porvoonjokea ylävirtaan...

Lainasin kummilasteni äidille pienen kaasukeittimen tarpeeseen ja sain sen takaisin viime viikolla. Koska tälle keittimelle ei ollut omaa tuulisuojaa, niin pitihän sellainen askarrella vahvasta alumiinifoliosta. Nyt on hyvä kokkailla tämän(kin) retkikeittimen avulla. Jos jotkut naiset keräävät jotain muuta, niin minulla tai siis meillä *saattaa* olla muutama teltta ja muutama retkikeitin. Tosin ne kaikki ovat tarpeellisia, eikä retkeilyvälineitä ole yhtään liikaa ;-)

Hyvin toimii ja keittää!
​

Kata nauttii keväisestä auringosta.