Kävin viime viikolla vierailulla Tampereella ystäväni Virpin luona. Virpi on tehnyt väitöksen Läsnäolon kokemukset lisäävät luovuutta, jossa todetaan, että "läsnäolon kyky on eräs tärkeä, puuttuva rengas, joka voi tuoda ratkaisuja ihmiskuntaa piinaaviin kysymyksiin". Esittelytekstissä todetaan myös, että "vastaus niin yksilöllisiin kuin globaaleihin ongelmiin voi löytyä juuri yksittäisten ihmisten ajattelutapojen muutoksista, rohkeudesta siirtyä itsekeskeisyyden ylläpitämisestä planeetan elämää ylläpitävän yhteisen hyvän edistämiseen. Tähän siirtymiseen tarvitaan läsnäolon taitoa." 

Näistä, ja monista muista meille tärkeistä teemoista oli hyvä jutella ajan kanssa. Kiitos Virpi ja Timo hienosta päivästä! 

Virpi ja Kata nauttivat luonnon eheyttävästä voimasta.
​

Nämä kalliot ovat varmasti kuulleet monta surua, murhetta, iloa, rakastumista, eroa - ja ihan vaan puhdasta läsnäolon hiljaisuutta.
​

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, olen aloittanut opinnot, jotka tähtäävät työnohjaajuuteen. Viime viikonloppuna oli jälleen näiden opintojen lähipäivät. Vähänpä aavistin lähtiessäni Helsinkiin, mitä kaikkea päässäni liikkuikaan opintopäivien aikana. Työnohjauksen työnohjauksessa (TOTO) opetusvuorossa ollut Ulla liikautti sisintäni reilusti, mutta oikein sopivalla tavalla puhuessaan ammatinvaihtamisen haasteista. Olenhan ollut itse monta kertaa uuden edessä ja näin ollen yhtä usein vasta-alkajan roolissa. Julkinen kiitos Ullalle ajattelu- ja eheytymisprosessiin pukkaamisesta!

Jos työnohjaus tai työnohjaajuus kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteyttä Markoon tai Ullaan.

Työnohjaajaopintoihin kuuluvat myös pienryhmien kokoontumiset koulutusten väliajalla. Olen onnellisessa asemassa, sillä kun meillä on kasvokkainen tapaaminen, Lisa ja Jeska ovat luvanneet tulla meille näihin tapaamisiin. Mitenkäpä muuten osaisin heitä kiittää, kuin tarjoamalla mahdollisimman hyvää evästä ;-)

Työnohjaajaopiskelijan lukemistoa.
​

Pienryhmämme brunssi. Lounaskuvat jäivät ottamatta...
​

Työnohjaajaopinnot ovat myös vahva matka minuuteen. Tällä hetkellä minulla tuntuu olevan pinnalla ajatus siitä, että oppisin ymmärtämään, ohjaamaan tai edes jotenkin paremmin havainnoimaan erityisesti päänsisäistä dialogiani. Dialogia, jonka Marko on kuvannut Kehitystiimin Facebook -sivulle näin:

Dialogi on demokratiaa eri äänien välillä. Se on aktiivista työtä kuulla toinen, puhua kutsuvasti, rakentaa siltoja sanojen välille ja ponnistelua synnyttää yhteistä ymmärrystä, siitäkin mistä olemme erimieltä, tai emme ymmärrä vielä.
Ennen ja kaikessa, dialogi elää ihmisten ja sanojen välisissä tauoissa ja hiljaisissa hetkissä ja paljon enemmän kuin sanat pystyvät välittämään ja,,, Se on yhdessä hengittämistä ja resonointia
(M. Lamberg).

Metsässä on hyvä hengittää ja resonoida.

Lokakuun aikana tulin tehneeksi myös auktorisoinnin navigoinnin opettajaksi. Tuon auktorisoinnin voi myöntää Suomen Navigaatioliitto. Ajatuksenani on pääasiassa perehtyä lisää navigoinnin pariin kartoosiin pahasti sairastuneena.

Jos navigointi kiinnostaa, täällä kotikulmilla Lahden navigaatioseuran opettajisto toimii opetuksen antajana. Opetus toteutetaan yhteistyössä Wellamo-opiston kanssa. Auktorisoinnin suoritettuani minua pyydettiin opettamaan ensi kevään Saaristonavigoinnin kurssi. Ilman Päivi Rahkosen ja Tuija Piltin tukea ja upeata vastaanottoa opettajistoon,  olisi tuon kurssin vetämiseen suostuminen ollut paljon syvemmän pohtimisen takana. Päivin ja Tuijan mukaan on ilo hypätä ja harvoin olen tuntenut itseni niin lämpimästi tervetulleeksi, kuin nämä kaksi hienoa naista ovat minut mukaan toivottaneet.

Saaristonavigoinnin suorittamisen jälkeen voi osallistua Päivin vetämälle Rannikkonavigoinnin kurssille ja sen jälkeen Tuijan vetämälle Avomerinavigoinnin kurssille. Lahdessa on siis paljon osaamista navigoinninkin näkökulmasta. Itse olen aikanani opiskellut Leinosen Jukan johdolla kaksi ensimmäistä kurssia sekä Lars Johanssonin johdolla Avomerikurssin. Jos aika antaisi myöden vaikkapa seuraavan Avomerikurssin osalta, voisin mennä uudelleen Tuijan oppiin, sen verran mielenkiintoista oli tuo tähtitieteellinen, eli avomerinavigointi.

Tuosta ovesta astuttiin sisään opettaja-auktorisointikoulutukseen.
​

Helsingin Navigaatioseuran kokoustilat sijaitsevat Puotilan venesataman tuntumassa.

Lahdessa, Ankkurinrannassa, voi ladata puhelintaan ilmaiseksi. Lahden kaupunki on mahdollistanut tämän aurinkopaneelin avustuksella. Ilahduin suuresti, kun tähän tolppaan törmäsin. Mielestäni tämä mahdollistaminen on mitä hienointa yhteisöllisyyden rakentamista ympäristöystävällisyyteen herätellen. 

Lataustolppa aurinkopaneeleineen.
​

Tarkempi kuva tekstistä ja alla yleisimmät latauspäät.
​

Hankkiessani navigaatio-opetusta varten ajantaisia kirjoja törmäsin John Nurmisen säätiön kustantamaan ja Marjo T. Nurmisen kirjoittamaan kirjaan, joka oli ihan pakko ostaa, vaikka kirjahyllymme jo ennestäänkin pullistelee erilaisista mielenkiintoisista kirjoista. Tähän Maailma piirtyy kartalle -kirjaan voi tutustua myös YouTubessa. Hieno on video, mutta hieno on kirjakin! Hatunnosto tietokirjailija Nurmiselle erittäin kattavasta teoksesta. Kirja on lähes kolmen kilon painoinen mestariteos, ei siis ihan sängyssä selällään luettavaksi tarkoitettu.

Luettavaa ja opiskeltavaa pitkäksi aikaa.

Blogikirjoittamisen kesäloma on lusittu. Huomasin jossain vaiheessa lokakuun alussa, että minulla ei ollut minkäänlaista intoa kirjoittaa oikeastaan yhtään mitään. Näinköhän kuluneen vuoden haasteet vaativat tässä kohtaa osansa. Päätin pitää kirjoittamisesta kesäloman. Se oli hyvä ratkaisu, sillä tänään kirjoittamisen aloittaminen oli helpompaa verrattuna edellisiin kirjoituksiin.

Lokakuun aikana koulunkäynti keskittyi lähinnä työharjoitteluun ja raivaussahakurssiin. Teinpä myös Navigaatioliiton auktorisoinnin, tästä myöhemmin lisää. Työharjoittelussa on ollut mukavaa ja olemme tehneet erilaisia retkiä. Niistäkin myöhemmin lisää. Tänään keskityn kehumaan Leenaa, koulumme opettajaa, jonka turvallisessa huomassa oli hyvä oppia raivaussahan huoltamista ja sen käyttöä. En olisi koskaan uskonut, kuinka mukavaa raivaussahaaminen oli! Hyvä saha, hyvät valjaat ja opettajan ohjeet, niin selkäkään ei tullut kipeäksi, vaikka hiki siinä hommassa tuli joka päivä, kun sahattiin.

Sahoja matkalla raivauspaikalle.
​

Huolletulla sahalla ja terotetulla terällä saa metsässä parempaa jälkeä.
​

Leena, esimerkillinen opettaja ja mielestäni ihan raivurikuningatar!
​

Myös työnohjaajaopinnot ovat edenneet. Marko ja Ulla ovat osoittautuneet oivaksi pariksi, joiden erilaisuudesta on hyvä ammentaa lisää omaan ammattitaitoon. Työnohjaajakoulutuksesta sanotaan, että se on rankka ja sisintä mylläävä. Jo lyhyt kokemus koulutuksesta kertoo minulle samaa tarinaa. Paljon on ollut ajatuksia päässä. 

Matkalla koulutukseen löysin keltaisen sydämen. Se lähti mukaan muistuttamaan minua luonnon meille hyväätekevästä voimasta.