Hyvää palvelua, oppimiskokemuksia ja vihdoin Tenon rannalla

Hyvää palvelua on aina ilo kohdata. Sain loistavaa palvelua Maastokartat-sovelluksen kehittäjältä Mika Suonpäältä. Ihmettelin kotona yksi aamu, miten 112-sovellus ja Maastokartat-sovellus antavat kovin erilaiset koordinaatit. Hain sitten oman pienen käsigepsini ja totesin 112-sovelluksen olevan lähellä käsigepsin tietoja. Laitoin ihmettelyni Maastokartat-sovelluksen kehittäjälle Mika Suonpäälle ja hän vastasi pian. Kyse oli MINUN virheestä! Vielä tuolloin minulla oli Maastokartat ohjelma oletusasetuksissa, jolloin koordinaatit ilmoitetaan asteina ja niiden desimaaleina. Tämän sijaan 112-sovellus ja oma käsigepsini, jota olen tottunut lukemaan, ilmoittaa koordinaatit asteina, minuutteina ja niiden minuttien desimaaleina. Molemmat tavat käyttävät WGS84 koordinaattijärjestelmää. 112-sovelluksessa uupuu koordinaattien perästä minuuttimerkki, joka oli omiaan vielä lisäämään sekaannustani, mutta en minä sitä voi syyttää. Hienoa on, että Maastokartat-sovelluksessa koordinaattien ilmoitustavan voi valita. Nyt myös se käyttää minulle tuttua tapaa.

Mikan vastaus oli kohtelias, asiaa selventävä (vaikka sen kyllä jo aiemminkin tiesin, niin harhaan olin mennyt!) ja se, mistä erityisesti pidin, hän ei korostanut 112-sovelluksen puutteita, vaan hienovaraisesti pyysi kiinnittämään huomiota. Näin ollen: Hyvästä asiakaspalvelusta ja hienosta oppimiskokemuksesta menee tässä iso kiitos Mika Suonpäälle! Ja tämä EI OLE kaupallinen yhteistyö tai maksettu mainos, vaan ihan aito asiakaskokemus.

Maastokartat sovelluksen lataussivu Androidille.
​

Kesälomamme on aluillaan. Vietämme nykyisin lomamme pääosin Utsjoella, Tenon rannalla. Teno tulvi ymmärtääkseni poikkeuksellisen voimakkaasti alkuviikosta, mutta niin kuin joki nahkansa kerta toisensa jälkeen luo, niin veden lasku on ollut rivakkaa tänäkin keväänä. Olen syntynyt Kalajoen rantaan, kosken partaalle ja siksi kai niin kovin ihastunut jokeen. Tuo nykyinen iso joki edessäni on syöpynyt verkkokalvoilleni niin, että voin siihen palata talvisinkin, vain painamalla silmät kiinni. Nyt kuitenkin Teno virtaa edessäni elävänä kohti Jäämerta voimakkaana ja ylväänä. 

Tenon tulvaa Nuoraskarin kupeessa.
​

Näkymä "kotitörmältä".
​

Jos on joki minulle tärkeä, on minulle sellaiseksi muodostuneet viimeisen vuosikymmenen aikana myös tunturit. Pääsimme eilen käymään Kuoppilaksen laella päiväretkellä. Ai, kuinka se sielua puhtaaksi peseekään, kun saa olla kaikessa rauhassa lähitunturin laella. Unohtaa maa-ilman murheet (toisaalta meillä lomalaisilla on nyt yksi murhe vähemmän, pääsemme sittenkin kesän aikana käymään myös Norjan puolella!) ja nauttia luonnon eheyttävästä voimasta. Hikipisaroita irtoaa, kun ylös nousee, mutta maisema ja tunturituulet palkitsevat nousijan ruhtinaallisesti!

Näkymä Kuoppilakselta kohti Rastigaissaa, tai Rastigaisaa, sillä tunturilla on monta nimen kirjoitusasua.
Jos haluaa, voi käydä lukemassa tarinan kahden vuoden takaisesta retkestä...
​

Ja se  toinen oppimiskokemus. Ei pitäisi arvioida itseään liian ankaralla kädellä. Olin aivan vakuuttunut, että Vuokraveneen kuljettajan teoriatentti ei mennyt läpi. Laitoin jo opettajille siitä mielipiteeni ja kerroin haluavani yrittää uudelleen. Liian aikaisin ja hätäillen sen tein, koska läpihän se tentti on mennyt. Näin ollen tämän kevään kaikki tentit ovat suoritettuina onnistuneesti, sain siis sulan...

...mutta en niitä hattuun keräile, vaan kiitollisena havainnoin! Sulat saavat tästä eteenkin päin elää omaa elämäänsä ja minä toivon pysyväni sellaisena, jonka mielestä uuden oppiminen on itsessään riittävä lahja.
​