Kylmää ja märkää - Kallt och vått, turvallisuudesta tinkimättä

Tämä kesä on ollut monella tapaa merkillinen - merkittäväkin. Ainakin sään puolesta voinemme täällä Utsjoella sanoa, että vuodet eivät ole veljeksiä. Sain ystävältä tänään viestin Helsingin Sanomien jutusta, jossa todettiin, että 9.7.1972 lämpötila Utsjoella oli ollut 31,5 °C. Tänä vuonna käväisin autolla samana päivänä Utsjoen keskustassa ja auton mittari näytti 8,5 °C. Kesä on ollut kylmä ja märkä. Sen ovat saaneet tuta erityisesti Tenon soutajat. Märkää, tuulista ja alhaisia lämpötiloja. Vain innokkaimmat kalamiehet (minulle kalastaja, ihmisen sukupuolesta riippumatta on kalamies) ovat olleet sitkeästi joella. Tuo otsikon Kallt och vått tulee vuonna 2016 esitetystä sarjasta, linkki viittaa Areenaan, josta se on edelleen katsottavissa. Viime talvi oli täällä runsasluminen, sen lisäksi kylmät ja sateiset kelit ovat pitäneet huolen, että Tenon vedenkorkeus on ollut kesä- ja heinäkuussa normaalia korkeammalla. Kahdesta edellisestä linkistä pääsee seuraamaan vedenkorkeuksia ja virtaamia. 

Vesi on edelleen korkealla, rantojen pajukot ovat monin paikoin veden alla.
​

Sateet ovat myös kuraisuuden takana. Kataa se ei näytä haittaavan, luiden ja muiden hautaaminen sujuu vain normaalia helpommin.

Turvallisuus on tärkeää - myös Tenolla kuljettaessa. Kun itsekin mielelläni vesillä kuljen, mutta Tenossa olen vain harvakseltaan ajanut, on välillä hyvä ottaa pieni harjoitteluhetki. Kävimme mökkimme vastarannalla kuvaamassa Strömstadin rauhan rajakiveä. Silloisen Norja-Tanskan hallitsijan Christian seitsemännen nimikirjaimilla ja kuninkaan kruunulla varustettu merkki, joka on hakattu kiveen 1766. Suomen puolella kiviä on kolme, mutta Norjan puolelta emme tiedä, kuin tämän yhden, joka on juuri mökkiämme vastapäätä Sundebaktilla. Samalla harjoittelin joella veneen ajamista. Se on joka kesä ensimmäisellä kerralla yhtä jännittävää. Joessa ajaminen kun on ihan oma juttunsa ja en saa siinä riittävästi harjoitusta - ihan oman laiskuuden johdosta! Turvallisesti kuitenkin jälleen kerran rantauduimme takaisin omaan mökkirantaan.

Sundebaktin maisemaa Kuninkaan vaakunan takana.
​

Kuvasta on hahmotettavissa sekä kuninkaan kruunu, merkintä C7 että vuosiluku 1766.
​

Turvallisuusasia nousi esiin entistä enemmän, kun saimme luettavaksemme vanhoja Merenkulkulaitoksen Veneily.fi -lehtiä. Vuoden 2008 lehdessä tarkastaja Jyrki Ranta-aho kirjoittaa otsikolla Kalastajan kiireet:

"Kiire kalastajlla voi olla vain välineitten pyyntikuntoon laitossa tai kilpailutilanteessa, jossa rynnätään kohti parasta apajaa kellon tikittäessä. Sellainen katiskalla tai verkolla käynti, joka ajoittuu pikkutunneille ja tunteikkaiden iltojen jatkeeksi on usein tarpeeton. Hyvät unet nukuttuaan voi kalastaja aamulla soutaa katiskalle ja tuoda perattavaa ruokapöydän antimiksi. Jos kalansaalista edeltää kotilaiturilla odottavien huoli kalastajan turvallisuudesta, on osa saaliskalan hyvästä mausta menetetty. Aamuyön kalastaja on liian usein otsikoissa etsinnän kohde, hyvästä tarkoituksesta tulee irvikuva, ja hienosta harrastuksesta lavaste tragedialle." 

Valitettavasti tänäkään kesänä emme ole välttyneet kuulemasta tarinaa haverista. Tosin siinä tarinassa kävi varsin hyvin - vain tavaroita poimittiin alajuoksun puolelta, ihmisille ei käynyt kuinkaan. Tavaroita tuli aina rantaamme saakka, johon kellui latvialaista olutta kyseisestä veneestä. Nuo Ranta-ahon mainitsemat tunteikkaat illat on hyvä viettää maissa ja nauttia Tenon maisemista veneessä järki ja mieli kirkkaana. Se joessa ajaminen ei taida olla kenellekään kuitenkaan ihan itsestään selvää - ainakaan joen rannalla syntymättömille.

​Itse toivon, että osaamiseni kehittyy hiljalleen sellaiseksi, että kenenkään laiturilla olijan ei tarvitsisi syödä saaliskalojani mausta yhtään menettämättä. Lahdessa pystyn lähtemään kalaan Vesijärvelle jo itsekseni, mutta täällä Tenolla haluan mukaani osaavan ja turvallisen ihmisen. ​Saalis on kalareissun bonus, ei välttämättömyys. Kalareissu voi olla todella onnistunut ilman saalistakin. Näin oli esimerkiksi kuluneella viikolla Yläkönkäällä! Kiitos vielä Anille ja Paulille mukavasta päivästä. Tänään kuitenkin heitä Teno suosi komean lohen muodossa. Onnittelut!

Anitta ja Pauli taitavat Tenolla kulkemisen. Pauli tunnetaan myös taitavana moottorilla ajajana.
​

Ani ja Pauli, monella tapaa taitavat kalamiehet.
​

Ruohokanukat Vitosen kodalla.
​