Matkalla työnohjaajaksi

Kävin viime viikolla vierailulla Tampereella ystäväni Virpin luona. Virpi on tehnyt väitöksen Läsnäolon kokemukset lisäävät luovuutta, jossa todetaan, että "läsnäolon kyky on eräs tärkeä, puuttuva rengas, joka voi tuoda ratkaisuja ihmiskuntaa piinaaviin kysymyksiin". Esittelytekstissä todetaan myös, että "vastaus niin yksilöllisiin kuin globaaleihin ongelmiin voi löytyä juuri yksittäisten ihmisten ajattelutapojen muutoksista, rohkeudesta siirtyä itsekeskeisyyden ylläpitämisestä planeetan elämää ylläpitävän yhteisen hyvän edistämiseen. Tähän siirtymiseen tarvitaan läsnäolon taitoa." 

Näistä, ja monista muista meille tärkeistä teemoista oli hyvä jutella ajan kanssa. Kiitos Virpi ja Timo hienosta päivästä! 

Virpi ja Kata nauttivat luonnon eheyttävästä voimasta.
​

Nämä kalliot ovat varmasti kuulleet monta surua, murhetta, iloa, rakastumista, eroa - ja ihan vaan puhdasta läsnäolon hiljaisuutta.
​

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, olen aloittanut opinnot, jotka tähtäävät työnohjaajuuteen. Viime viikonloppuna oli jälleen näiden opintojen lähipäivät. Vähänpä aavistin lähtiessäni Helsinkiin, mitä kaikkea päässäni liikkuikaan opintopäivien aikana. Työnohjauksen työnohjauksessa (TOTO) opetusvuorossa ollut Ulla liikautti sisintäni reilusti, mutta oikein sopivalla tavalla puhuessaan ammatinvaihtamisen haasteista. Olenhan ollut itse monta kertaa uuden edessä ja näin ollen yhtä usein vasta-alkajan roolissa. Julkinen kiitos Ullalle ajattelu- ja eheytymisprosessiin pukkaamisesta!

Jos työnohjaus tai työnohjaajuus kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteyttä Markoon tai Ullaan.

Työnohjaajaopintoihin kuuluvat myös pienryhmien kokoontumiset koulutusten väliajalla. Olen onnellisessa asemassa, sillä kun meillä on kasvokkainen tapaaminen, Lisa ja Jeska ovat luvanneet tulla meille näihin tapaamisiin. Mitenkäpä muuten osaisin heitä kiittää, kuin tarjoamalla mahdollisimman hyvää evästä ;-)

Työnohjaajaopiskelijan lukemistoa.
​

Pienryhmämme brunssi. Lounaskuvat jäivät ottamatta...
​

Työnohjaajaopinnot ovat myös vahva matka minuuteen. Tällä hetkellä minulla tuntuu olevan pinnalla ajatus siitä, että oppisin ymmärtämään, ohjaamaan tai edes jotenkin paremmin havainnoimaan erityisesti päänsisäistä dialogiani. Dialogia, jonka Marko on kuvannut Kehitystiimin Facebook -sivulle näin:

Dialogi on demokratiaa eri äänien välillä. Se on aktiivista työtä kuulla toinen, puhua kutsuvasti, rakentaa siltoja sanojen välille ja ponnistelua synnyttää yhteistä ymmärrystä, siitäkin mistä olemme erimieltä, tai emme ymmärrä vielä.
Ennen ja kaikessa, dialogi elää ihmisten ja sanojen välisissä tauoissa ja hiljaisissa hetkissä ja paljon enemmän kuin sanat pystyvät välittämään ja,,, Se on yhdessä hengittämistä ja resonointia
(M. Lamberg).

Metsässä on hyvä hengittää ja resonoida.