Pykeija on kylä, johon liittyy paljon suomalaista historiaa. Kylästä, Kveeneistä ja alueen ajasta ennen teitä kannattaa lukea esimerkiksi Samuli Paulaharjun Ruijan suomalaisia -kirjasta. Myös Retkipaikan esittely Pykeijasta on kattava, enkä siksi ala tähän kirjoittamaan sen enempiä kuvauksia Pykeijasta. Pääsin mukaan Juhan porukkaan kalastusretkelle, enkä olisi voinut saada hienompaa päivää "lahjaksi" Jäämereltä! Kiitos vielä Juha sukulaisineen ja Lohirannan porukka, jotka olitte mukana. Tita ja Tapani: saatte kyllä kuvia sähköpostiin, jahka ehdin ne teille tehdä. Toivottavasti lähipäivinä. Alla kuvia hienosta ja muistorikkaasta päivästä. Leifin kanssa onneksi sovittiin, että tapaamme ensi kesänä uudelleen. Leif Ingilæ - luotettava kippari ja taitava kalastaja. Pyydöt turskalle. Nillan komea turska. Isä-Tapani seuraa ylpeänä taka-alalla, kun nuori polvi näyttää mallia. Olenkohan jotenkin hassu, kun ihastuin tähän kompassiin kovasti... ... ja suorastaan sekopäisesti ihastuin Jäämereen ja tähän veneen perävanaan? Ennen kuin rapumerta saatiin ylös, joutui Leif tekemään korjaushommia. Kuva ei kerro sitä, millaiset olosuhteet hänellä olivat korjausta tehdessä. Korkealla veneen kallistukset olivat lievästi ilmaistuna voimakkaita! Tulihan niitä kuningasrapujakin. Juha ja Leif hoitivat perkuun vahvalla kokemuksella. Toisaalta, me naiset - Tita ja minä - taisimme olla NE kalamiehet tällä reissulla, vaikka Juha pieniä turskia makeammaksi mainostikin ;-) Saapuminen Pykeijan satamaan. Toivottavasti pääsen tänne vielä uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen. Sanoinhan, että olen sekopäinen, sanoinhan?
0 Kommentit
Kommenttisi lähetetään sen hyväksymisen jälkeen.
Jätä vastaus. |
HelenaTällä hetkellä opiskelen Luonto-ohjaajaksi Asikkalassa Koulutuskeskus Salpauksessa arkisto
marraskuu 2020
Kategoriat |