Ristolan laidun ja kotikouluhommaa

Opiskelumme jatkuu edelleen etäopintoina. Siitä huolimatta olen onneksi päässyt päivittäin ulos lähimetsiin. Onpa koulutehtävien tiimoilta tullut käytyä ihan autoillenkin pienellä kävelylenkillä. Tein nimittäin perinnebiotooppitehtäväni Ristolan laitumesta. Ristolan laidun on yksi maamme vanhimipia kivikautisen asutuksen löytöalueita. (Ne vanhimmat taitavat sijoittua kesämökkimme läheisyyteen Nuorgamin Ala-Jalveen). Ristola on siitäkin hieno paikka, että sen läpi virtaa Porvoonjoen uoma - joen alkupäätä. Lisätietoa Ristolan alueesta saa esimerkiksi Museoviraston Kulttuuriympäristön palveluikkunasta.

Vaikuttava kuusi Ristolan pellon reunalla.
​

Sympaattinen silta merkityn polun varrella.
​

Tämä telkkä ei ollut vakuuttunut intiaanihiivinnän taidoistani, vaan karkasi Porvoonjokea ylävirtaan...

Lainasin kummilasteni äidille pienen kaasukeittimen tarpeeseen ja sain sen takaisin viime viikolla. Koska tälle keittimelle ei ollut omaa tuulisuojaa, niin pitihän sellainen askarrella vahvasta alumiinifoliosta. Nyt on hyvä kokkailla tämän(kin) retkikeittimen avulla. Jos jotkut naiset keräävät jotain muuta, niin minulla tai siis meillä *saattaa* olla muutama teltta ja muutama retkikeitin. Tosin ne kaikki ovat tarpeellisia, eikä retkeilyvälineitä ole yhtään liikaa ;-)

Hyvin toimii ja keittää!
​

Kata nauttii keväisestä auringosta.